Kirjeitä, linnoituksia ja muutama muu pisteen metsästys

 

Olin ajatellut "raportoivani" kerran viikossa näitä Maagisen kesäkisan tehtäviä, mutta viime viikonloppu meni ensimmäisellä kesäretkellä ja tämä viikko hujahti niin, että en vain ennättänyt kirjoittamaan. Tällä viikolla en edes ehtinyt keskittyä kisaan niin, että olisin ehtinyt kahmimaan pisteitä.  Emme ole vielä lukeneet yhtään kirjaa loppuun, joten lukubingosta ei vielä pisteitä heru. 

Joitakin suorituksia silti olemme näiden ensimmäisten viikkojen aikana saanut tehtyä. 

Tiistaina 26.5. tein: 

87. Kirjoita kirje tai postikortti ja postita se. 

Tämä oli helppo tehtävä, vaikka kirjekaverieni määrä on laskenut vuosien varrella. Vielä on onneksi ihmisiä, jotka haluavat kirjoittaa kirjeitä. Olisi kyllä ihanaa, jos olisi useampi kirjekaveri. Kaivoin esiin Card Captor Sakura -kirjepaperini ja kirjoitin sillä ystävälleni kolmisivuisen kirjeen. Kirjoitin varmaan sivun tästä Maagisesta kesäkisasta, koska pohdin mitä kirjoja lukisin. 

164. Tue paikallista pienyrittäjää

Tässä varmaan tarkoitettiin tuotteen ostamista, mutta tänään vinkkasin paikalliselle pienyrittäjälle - joka sattuu olemaan ystäväni - minne hänen kannattaisi tarjota kurssitarjontaansa vuodelle 2027.  Toivottavasti vinkki poikisi uusia asiakaskontakteja hänelle. 

Keskiviikkona 27.5. sain suoritettua: 

77. Rakenna legoilla.

Tämä on meillä niin jokapäiväistä, että olisi ollut ihme, jos en tätä olisi jo ensimmäisten päivien aikana olisi saanut suoritettua. Meillä on valtava laatikollinen legoja ja nippu ohjekirjoja. 

152. Pelaa lautapeliä.

Kuopus ei ollut päiväkodissa, joten minun työpäiväni muuttui leikkipäiväksi. Pelattiin Dragominoa, jota pystytään pelaamaan jo erikoissäännöillä molempien lapsien kanssa. Tämä on yksi parhaimmista lasten lautapeleistä, joita meille on hankittu. 

Torstaina 28.5. 

269. Kiitä lapsien kanssa työskentelevää

Sain viedä esikoulun työntekijöille kiitokset kuluneesta vuodesta kaikkien vanhempien puolesta. Kiitin heitä lapsiemme kasvun tukemisesta ja ojensin heille pienet muistamiset.  

 

54. Pyydä kirjaston henkilökunnalta lasten- ja tai nuortenkirjasuositus

Kävin hakemassa varaamani kirjan (Ingeborg Arvolan Villien tuulten ranta) kirjastosta ja kysyin samalla meidän kirjaston harjoittelijalta (nuori mies) ehdotusta. Kerroin etsiväni nuorten kirjaa ja sanoin lukeneeni viime vuonna Elina Pitkäkankaan Sang-teoksen ja minulta löytyvän myös sen jatko-osan. Kerroin myös pitäväni fantasiakirjallisuudesta ja kevyemmästä hömpästä. Harjoittelija valitsi hyllystä yhden oman suosikkinsa ja se oli Terry Pratchettin Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät. Ehdotus oli loistava, koska olen lukenut Pratchettiä viimeeksi 25-30 vuotta sitten.  Lisäksi harjoittelija uskoi, että voisin lukea tätä ääneen tulevalle ekaluokkalaiselle.   

265. Lainaa kirja, joka on esillä kirjaston näyttelyssä. 

Meille oli koottu keskiaikaan liittyvä näyttely kirjastoon. Lainasin siitä Gardbergin ja Welinin kirjoittaman Suomen keskiaikaiset linnat -teoksen. 

97. Katso dokumentti

Katsoin pitkästä aikaa useamman dokumentin tämän tehtävän innoittamana. Ensin katsoin Dementian jäljillä -dokumentin, sitten yhden ystävyyttä käsittelevän, mutta mielenkiintoisin oli 25 vuotta nunnan elämää. Viimeinen sopi mainiosti omien pohdintojen peiliksi. 

Lauantai 30.5. saimme sattumalta useamman kohdan suoritettua. 

6. Bongaa itsellesi uusi lintu. 

Tämä voi olla nyt vähän kyseenalainen suoritus, mutta näin ensimmäistä kertaa elämässäni mehiläishaukan. Pyhtäällä on lintuhoitola, jossa oli kaksi mehilishaukkaa ulkohäkeissä. Voiko sanoa bonganneensa linnun, jos lintu on hoitolaitoksessa paranemassa ja sitä ei näe vapaana?

Satuin nappaamaan kuvan juuri kun mehiläishaukka oli lähdössä lentoon. 

 

156. Tee retki julkisella kulkuvälineellä.

Menimme vesitaksilla Svartholman linnoitukseen Loviisassa. Retki oli todella mukava ja ihana aloitus kesämatkailulle. 

242. Vieraile saaressa. 

Edelliseen jatkona eli Svartholma on saari Loviisan edustalla. Siellä on 1700-luvulla rakennettu linnoitus, joka on Suomenlinnan sisar-linnoitus. Ehdottomasti viehättävä päiväretki kohde pientenkin lasten kanssa. 

Svartholma, Loviisa

 

105. Tee joku asia, joka kuittaa kerralla vähintään kaksi muuta tehtävää tämän lisäksi. 

Valokuvasin Svartholman saarta vesitaksilta matkalta vierailulle saarelle. Lisäksi tähän voisi vielä lisätä, että ilahdutin lapsia ja aviomiestä järjestemällä tämän matkan. 

116. Pelaa erä jotain korttipeliä, jota pelataan muulla kuin tavallisella korttipakalla. 

Pelasin esikoisen kanssa Skip-Bo -peliä.   

Tiistai 2.6. 

107. Lakkaa kynnet

Lakkasin kesäksi punaiset varpaankynnet. 

Keskiviikko 3.6. 

199. Lainaa kirjastosta jotain muuta kuin kirja. 

Varasin ja lainasin Scrabblen, jotta voisimme suorittaa seuraavan tehtävän. Onneksi Vaskesta saa lainattua lautapelejä. 

95. Voita Scrabblessa

Tästä saa puolisoni pisteen. Minä olen yleensä ollut meillä se, joka voittaa Scrabblessa, mutta tällä kertaa hävisin. Jumahdin yrittämään biljardi-sanaa liian moneksi kierrokseksi (puuttui i- ja d-kirjaimet) ja hävisin lähes sadalla pisteellä. Hups! 

238. Soita jollekin yli vartin puhelu

Juttelen usein ystävien ja sukulaisten kanssa yli vartin puheluita, joten tämä oli helppo saada listalta ruksittua. Istuin terassilla ottamassa samalla aurinkoa. 

Torstaina 4.6. puolisoni

3. Ilahduta jotakuta 

Hän antoi minulle ihanan, minun näköisen syntymäpäiväaamiaisen ja -lahjan. 

Miten yhteen lahjaan mahtuukaan niin paljon ajatusta, muistamista ja rakkautta. 

 

Perjantai 5.6. 

140. Osallistu vieraslajitalkoisiin 

Tähän oli helppo osallistua, sillä tonttimme eräässä reunassa yrittää lupiinit vallata alaa. Kävin poimimassa kaikki kukat pois. Tarkoituksena olisi niittää lehdet ensi viikolla. 

313. Syö uusia perunoita

Tein kesän ensimmäisen avokadoperunasalaatin. Siihen tulee 6-8 uutta perunaa keitettynä, 1 avokado, 2 uutta punasipulia varsineen, voita ja suolaa. Se sopii syötäväksi sellaisenaan tai lisukkeena lihalle tai kalalle.   

Lauantai 6.6. 

337. Vie ongelmajätteet kierrätykseen

Vein vihdoin vanhan hiustenkihartimen ja kolme vanhaa palohälytintä kaupan kierrätyspisteelle. Ne ovat kyllä jo odottaneet viemistä reilun viikon autotallissa, mutta vasta nyt muistin ottaa kassin mukaan. 

257. Lue satu ääneen

Olemme lukeneet poikien kanssa Anni Swanin satuja vähitellen tämän kevään aikana. Tänä iltana luimme Ihmekukan ja aloitimme Killen ja Kiiskin kaupunkimatkan.  

 

 

 

Kaivan blogin naftaliinista ja hyppään kisaan mukaan

Olen tänä keväänä pohtinut useampaan otteeseen tämän blogin kaivamista naftaliinista. Kirjoittaminen jäi esikoisen syntymän aikoihin. Halu kirjoittaa katosi jonnekin. Vähitellen se on alkanut palata, mutta vieläkään se ei puske sisältä samalla tavalla kuin aiemmin. Instagram-päivittäminen korvasi useaksi vuodeksi oman pidempien tekstien kirjoittamisen tarpeen. 

En usko, että minulla vieläkään on mitään kummoisempaa sanottavaa kuin mitä tässä blogissa olen aiemmin kirjoittanut. En ole kantaaottava ihminen. Ihmettelen, mutustelen, muistelen, kaipailen ja joskus vähän kyseenalaistan. Sellaisena tämä blogi ehkä säilyykin. 

Miksi kuitenkin juuri nyt kaivan tämän blogin naftaliinista, niin se johtuu Maagisesta kesäkisasta. Törmäsin siihen jo viime vuonna ja silloin jo pohdin, että tuossapa olisi hauska juttu. Tässä kuussa luin Vehka Kurjenmieken Jouka Lumisalon ihastumisopin ja sen myötä innostuin kisasta enemmän. 

Joukkuekisaan en vielä uskaltanut lähteä, koska kaksi alle kouluikäistä poikaa saattaisivat tuottaa kyllä paljon pisteitä, mutta hieman pelkäsin, että olisivat tehtäviin vielä liian pieniä. Tänään tehtäviä lukiessa totesin, että useampaan niistä he lähtisivät innolla mukaan (esim. söisivät 20 eri makua jäätelöä). Päätin kuitenkin haastaa puolisoni parikisaan. Monestakin syystä, mutta päälimmäiseksi sen takia, että tiedän hänen sitoutuvan asiaan ja tukevan minua tekemään vaikeampiakin tehtäviä. 

Tämä blogi on siis tulevan kesän ajan osa meidän Maagista kesäkisaamme. Tänne kokoan koontia tehtävistä ja ajatuksia niistä. Ehkä vähitellen blogi palaa myös muunkin kirjoittelun paikaksi. 

Tänään olen vähitellen tutustunut tehtäviin ja ne vaikuttavat järkeviltä ja suurin osa toteuttamiskelpoisilta. Aloin heti jakamaan niitä itselleni ja puolisolle. Olemme sopineet, että mies lukee yhden kirjan ja keskittyy 5.pisteen tehtäviin. Minä hamuan 1.pisteen tehtäviä parhaani mukaan ja luen niin paljon kuin mahdollista.  

1.pisteen tehtävistä sain tänään vähän vahingossakin normaalia maanantaita eläen seuraavat tehtävät tehtyä: 

89. Maista uutta jätskiä.

Etsin kohtaa "käy jäätelöautolla", mutta sellaista ei ollut. Meillä käy kolmen viikon välein jäätelöauto tuossa talon viereisessä risteyksessä ja tänäänhän se tuttu musiikki taas soi. Onneksi satuimme ostamaan uutta Caramel Jätskirullaa ja söin sellaisen tutun Banaani Sandwichin sijaan ja sain siten pisteen pottiin. 

 

238. Soita jollekin ihmiselle yli vartin puhelu. 

Juttelin juoksulenkillä ystäväni kanssa puhelimessa, kuten melkein joka kerta, kun juoksemme samaan aikaan. Tällä kertaa puhuttiin töistä, NanaFitin ohjelmasta ja sijoittamisesta. Ihan tällaisia perinteisiä keski-ikäisten äitien juttuja, jotka vievät noin tunnin. 

244. Kuuntele jakso Kulttuuriykköstä. 

Miksiköhän ei siellä vaikeissa tehtävissä ole kohtaa "kuuntele kuukauden kaikki Kulttuuriykköset"? (Tässä taisi muutes saada sen kohdan, jossa piti ehdottaa tehtävää Maagiseen kesäkisaan.) Kuuntelen Kulttuuriykköstä paljon. En päivittäin, mutta lähes kaikki jaksot tulee kuunneltua. Perjantaistudio on ollut jo varmaan alusta asti yksi osa viikkoani. Aina en ole samaa mieltä ja toisinaan hyvin samoilla linjoilla. Tänään kuuntelin "Mitä!? Zen, Muumit ja Eksistentialismi" -osan sekä viime torstailta Eveliina Talvitien romaania käsittelevän jakson.  YLE:n radio-ohjelmistoa tulee kulutettua enemmänkin. 

Näillä tehtävillä käynnistyi meidän kisa. Kirjabingoon palaan varmaan vielä tällä viikolla, koska Iida Turpeisen Elolliset sopii bingolistaan ja todennäköisesti saan sen luettua tällä viikolla.  

 

Oman (sisäisen) pihan löytöjä

Olen huomannut, että minulla on hakemista vielä tässä piha- ja puutarha-asiassa. Oma piha tuntuu ihanalta, mutta samalla siihen liittyviä asioita on vaikea aloittaa ja tehdä. En tiedä johtuuko se siitä, ettei minulla oikeasti ole pihanhoidosta kovinkaan kummoista kokemusta, ja sen takia en ehkä uskalla tai saa itseäni ulos kaivelemaan, kuokkimaan, istuttamaan ja ihmettelemään. Vai onko kyse siitä, että minussa asuva laiskuus käyttää mieluummin ajan työhön, harrastuksiin ja kodin seinien sisäpuolella? Veikkaan tällä hetkellä kyllä ensimmäistä. Piha kaikkine työmäärineen jopa ehkä vähän pelottaa. 

Eilen kuitenkin päätin ottaa riskilläkin itseäni niskasta kiinni. Olin jo puolitoista viikkoa sitten ostanut liljojen, pionien ja salkoruusujen mukuloita puutarhamessuilta. Ne oli vihdoin pakko istuttaa ainakin ruukkuihin, jotta eivät homehtuisivat. (Yhdessä oli jo merkkiä asiasta.) 

Huomioni ennen aloitusta oli: 

1. Ensi kerralla, kun ostan kasvien juurakoita/mukuloita irtomyynnistä, otan kuvan kyseisestä mukulasta ja kyltistä, jossa näkyy sen nimi sekä millainen kasvi siitä on tulossa. 
2. Kirjoitan myös heti ylös kaikki ohjeet mitä saan myyjältä. Vaikka netti on täynnä erilaisia vinkkejä ja ohjeita, niin juuri niitä tietoja mitä yritin aiemmin kaivella muistini kätköistä, ei sieltä löydy pikaisella googlettamisella. (Tämä voi johtua ihan siitä, ettei minulla ole vielä oikeaa sanastoa ja termistöä hallussa millä löytyisi kaipaamasi tieto.) 
3. Tee istutus heti eli muista ostaa myös ruukut, mullat jne. samalla reissulla tai ainakin samana päivänä! 

Sain minä sitten istutettua liljat näihin neljään saviruukkuun ja tuohon yhteen isoon valkoiseen. Toivottavasti istutin oikein, kun en muistanut enää miten se piti tehdä. Tuolla takana on laakeassa entisessä lasagnevuoassa ne salkoruusut. En muistanut miten niiden juurakot piti istuttaa, enkä löytänyt netistä vartin hakemisella tietoa asiasta. Aiheutin ehkä itselleni nyt katastrofin niiden osalta, kun ovat pitkittäin, vierekkäin tuossa lasagnevuoassa, odottamassa maahan pääsyä. 

Pionien ruukkuistutuksesta eivät tulleetkaan kuvaa. Ne istutin samalla tavalla kuin liljat. Siirrän ne varsinaiselle kasvupaikalle, kun saan päätettyä mihin ne edes pihallani haluan. Ongelmana on osittain se, että muutamien puiden kaatamisesta on ollut puhetta ja jos niin tehdään pihan valoisuus ja ilme muuttuu niin, että pioneille olisi useampikin mahdollinen paikka. Kuulemma pioni ottaa helposti itseensä siirrettäessä, joten nyt muutaman viikon sisällä pitäisi keksiä mihin ne oikeastaan haluan seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi ainakin. Liljoille keksin jo pari vaihtoehtoa. Täytyy vielä keskustella niistä puolison kanssa. Salkoruusullekin on kaksi vaihtoehtoa. 

Helpot istutettavat olivat orvokit. Hain niitä eilen Kankaanrannan puutarhalta. Olin pyörällä liikenteessä, joten matkaan ei lähtenyt kuin kymmenen tainta ja ainakin tuohon isoon istutusastiaan olisi voinut vielä kolme tia neljä laittaa lisää. Rönsyileeköhän tai leviääköhän orvokki vai kannattaako hakea pari tainta lisää? Minulla kun ei ole sitä aiemmin ollut edes parvekekukkana, niin ei ole kokemusta.

Innostuin myös kiertämään pihaa eilen tarkemmin ja ihmettelemään mitä sieltä löytyy "luonnostaan" ja edellisen omistajan jäljiltä. Pieniä värien pilkahduksia löytyi, joten ehkä seuraavan parin viikon sisällä näkee muuallakin kuin ruukuissa kukkia. Pikkuruisia narsisseja oli ainakin pihan reunalla olevassa ojassa ja kasvimaalla. Niitä voisi yrittää siirtää ja ryhmitellä.

Minun syksyllä maahan iskemät tulppaanien sipulitkin näyttävät hyvinvoivilta. Ehkä nekin voisi ensi vuodeksi laittaa vähän fiksummin.

Niin ja sitten vielä siitä katastrofin aiheuttamisesta.... Jätin kaikki ruukut yöksi ulos, koska lämpötilaksi oli luvattu jopa +9 astetta. Saapa nähdä palelutinko istutukset heti. Täytyy laittaa se ulkomittari kiinni seinään, jotta voi tarkastella illalla lämpötilan laskua ja siirtää tarvittaessa autotalliin nuo ruukut.

Kasvimaan suhteen näyttää myös huolestuttavalta, kun esikasvatuksessa ei ole kuin parsaa, joka antaa satoa vasta useamman vuoden päästä. 😃 Sain onneksi tomaatin ja chilin taimia yhdeltä ystävältä täältä kylältä. Ne kyllä tarvitsisivat kasvihuoneen, joten tässä joutuu hankkimaan sellaisen vielä kevään aikana.

En voi kuin miettiä, tuleekohan minusta ajan myötä pihan suhteen viherpeukalo? Vai jäänköhän sattumanvaraiseksi harhailijaksi?

Ei maanantai ole kauhea päivä

Noin vuosi sitten perustin oman yrityksen. Olen nauttinut vuosien varrella erilaisista töistä ja työpaikoista, joissa olen työskennellyt. Itsestä oppivana huomasin kuitenkin, että kaipaan muutakin kuin 8-16 työn.

Uskoin, että osaamista ja tekemistä varmaan minulle löytyy, vaikka en olisikaan enää turvallisesti työntekijänä jossain. Ja niin on käynyt. Olen saanut olla monenlaisissa työyhteisöissä mukana vuoden aikana. Seurata, kehittää ja sparrata erilaisia ihmisiä ja työyhteisöjä eri puolilta Suomea.

Ihaninta on kuitenkin on ollut se, että olen pystynyt saavuttamaan yhden toiveistani. Minä määritän milloin ja missä teen työni.

Sen takia tänä aamuna nauroin, kun tajusin:

Näistä aamuhetkistä nautin ennen kuin alan tehdä töitä tai kotihommia. Ja mikä ihaninta, olen löytänyt lisää aikaa lukemiselle ja elämän ihmettelylle myös maanantaiaamuihin.

Ei maanantait ole kauheita.