Maailmaa voi katsoa monesta suunnasta.
Läpi harmaan pölyn, joka nousee sortuneen talon raunioista.
Menneiden sukupolvien vaaleanpunaisten pitsiverhojen takaa.
Sinisten aaltojen loputtomaan matkaan.
Tuijotus
vilkaisu
katsahdus
ja lopuksi silmänisku; sillä kaikki mitä me näemme
ovat vain hetkiä noissa samanaikaisisssa tilanteissa.
Kunhan vain muistaisimme sen.
(kuva: Sinebrychoffin taidemuseosta.)
