Lukemattomia katuja

Kesän kirjapinoni on hitaasti vähentynyt. Niistä kolme kirjaa ovat erityisesti koskettaneet.

Osamu Tezukan Swallowing the Earth -manga on aikansa tuote, mutta samalla niin tätä päivää. Teosta lukiessa huomasin kuinka heikko oma tietämykseni on Japanin yhteiskunnallisesta kehityksestä 1950-1970-luvuilla. Mielenkiintoisen kirjasta tekee sen alkuperäinen ilmestyminen luku kerrallaan. Tarina tuntuu välillä katoavan, mutta kuitenkin se etenee ja lopulta kaikki kuroutuu umpeen. Tezukan maailma ei ole vain kaupunkeja, mutta ne ovat keskeinen kulissi tapahtumille. Kaupunkien eri osien erilaisuus tuli hyvin yksinkertaisilla valinnoilla esiin kuvista. Rakennusten muodolla, kunnolla ja korkeudella luotiin lukijalle mielikuvaa henkilöistä. Samalla ne kuitenkin paljastavat paljon siitä millaisia kaupunginosia tuohon aikaan oli Japanissa. Piirrostustyyli oli hyvin aikansa tuotetta. Pidin kuitenkin sen rosoisuudesta.

Luin kesällä myös irlantilaisen kirjailijan teoksen Poika raidallisessa pyjamassa. En sano juonesta mitään, koska se paljastaisi kirjasta liikaa. Kirja herätti paljon pohdintaa juuri siitä kuinka eri ikäiset ihmiset näkevät asiat kuinka he niitä sanoittavat tai kuvaavat. Yhdeksän vuotias Bruno kuvaa Berliiniä hyvin eläväisesti, mutta oman katseensa ja tunteiden tasolta. Toisen maailmansodanaikainen kaupunki on kuin nykykaupungista, jossa yritetään uudelleen luoda yhteisöllisyyttä ja saada elämää kaduille.

Kolmantena kirjana on Ian McEwanin Makeannälkä, joka on tänä vuonna käännetty. Sen lukeminen oli gradun jälkeen hauskaa. 1970-luvun Lontoo on täynnä edellisten vuosikymmenten kaupunkilaisten viittauksia, muistoja, kadunkulmia... Se oli kuin jatkumo maailmalle, kaupungille, jonka sisällä olen ollut muutaman vuoden ihmisten muistojen kautta. Ajan kuvauksen lisäksi teoksessa onnistuneesti lukija saatetaan naisvakoojien maailmaan. (Juonipaljatus seuraavaksi.) Vielä viime hetkillä kaikki kääntyy ylösalaisin ja herättää kysymyksen siitä, mitä oikeastaan 1970-luvulla tapahtui.

Kliseisesti sanottuna kirja on matka, mutta sillä matkalla kokija näkee niitä asioita, joissa hän elää. Minä näin kaupungit ja niiden kokijat. Ne menneet kaupungit, jotka jäivät taustaksi, tarinan todistajiksi. Ne kadut, jotka olivat jo muualta tutut, mutta samalla kuitenkin ihan uudet.