Ravintolaksi valitsin kehuja saaneen Sinnen. Yksin ravintolassa käymisessä on etunsa. Voi rauhassa katsella ympärille, lukea kirjaa, valokuvata... eli häiritä muita vieraita poikkeavalla käytöksellä. Paikkana Sinne on ihastuttava. Suurista ikkunoista näkee 2000-luvulla rakennetun asuinalueen, kirkon katon, jokirannan laivat ja kivitalot. Sisällä on avaruutta ja selkeyttä sekä samanaikaisesti jotain mennyttä koivuhalkoina pöydillä. Ruokalista oli houkutteleva, lopulta valitsin menu Borgån.
 |
| Leivän syöjän paratiisi. Varsinkin kuminanäkkäri oli ihanaa. |
 |
| Alkuruoka oli kevyt, raikas... Makunystyröitä hellivä. |
 |
| Pääruokana kuhaa. Juuri oikein paistettuna. Nam. Annoksessa oli myös kiinalaista minimaa-artisokkaa. Oikein mukava löytö. Mistäköhän sitä voisi ostaa? |
 |
| Kolme pientä suklaakakkupalaa. Kaunis, makoisa annos ja sopivan kokoinen aterian päätös. |
Museokohteeksi valikoitui Runebergien koti. Olin käynyt siellä varmaan viimeeksi yli viisi vuotta sitten. Kotimuseoiden hienoutta on se, etteivät ne muutu. Tai no peikonlehti oli mielestäni taas kasvanut. Harmi, ettei museossa voi ottaa kuvia. Paljon pieniä yksityiskohtia olisi linssin alle mielellään ottanut.
 |
| Runebergien talon seinässä oleva kyltti on vaihdettu. Nykyinen on mielestäni oikea valinta. |
 |
| Kävelysiltaa pitkin pääsee kaupungin uudelle puistolle. Olen kerran aiemmin kävellyt siellä kesällä. Talvellakin se on karun kaunis. Keskellä puistoa on vuoden 1809-muistomerkki. Yksityiskohtia toisensa perään. A niin kuin Aleksanteri? |
 |
| Iltapäivän päätteeksi äidin kanssa Cafe Cabriolessa teellä ja kahvilla. Ihanat kupit ja makeat herkut. Aina varma valinta Porvoossa. |
Lapsuuden kaupunkiin jäi vielä monta kohdetta, joissa en ole moneen vuoteen käynyt. Ensi kerralla ehkä Holmin taloon.
- - - -
Missä kävin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti