Kesäteatteria kotipihalla ja ihmemaassa

"Kesä ja teatteri ne yhteen soppii, huomenna mennään..."
Kesäteatteri on tullut vähitellen osaksi kesiäni ja erityisesti se on luonut yhden toistuvan kesäperinteen, josta kohta lisää. Tänä kesänä olen käynyt katsomassa kaksi erilaista esitystä. Heinäkuussa kävin katsomassa Suomenlinnassa Ryhmäteatterin version Liisa Ihmemaassa -näytelmästä. Viime viikolla kävin katsomassa Kangasniemellä Teatteriosuuskunta EStaten Muistojen kotipiha -musiikkinäytelmän. Suomi on täynnä kesäteattereita. Niiden tarjonta on laajaa ja taso sekalaista.

Liisan käsiohjelma oli hyvin valoisa ja pirteä.
Esitys itsessään oli paikoin aika tummasävyinen ja oli ihan ymmärrettävää,
ettei sitä suositeltu alle 7-vuotiailla.
Nimiosassa näytellyt Anna-Riikka Rajanen onnistui Liisana vangitsemaan
katsojan jo alkumetreille kiinni tarinaan. 

Liisa Ihmemaassa oli katsomiskokemuksena lähellä edellisenä vuonna näkemääni Robin Hoodin sydäntä. Ihan samaan tasoon esitys ei yltänyt, mutta paikoin nauratti lähes yhtä paljon. Steampunkista oli saatu puvustukseen ja lavastukseen hyvää ulottuvuutta, mutta vielä rohkeammin olisi voinut joillakin ideoilla leikkiä. Muistojen kotipiha oli hyvin erilainen esitys, koska jo käsikirjoitus lähtee eri lähtökohdista. Sota-aikaa ja evakkomatkoja kuvaavan esityksen lavastus ja puvustus tukivat hyvin tarinaa.

Kuten teatteriesityksiä tavallisestikin, ei myöskään Muistojen kotipihaa saanut tallentaa.
Kuva napsattu käsiohjelman sivulta, josta löytyy kaikki (paitsi yksi) esityksen lauluista.
Päärooleissa esiintyivät Marko Maunuksela ja aiemmilta vuosilta tuttu Mimmi Rantala. 

Molemmat kesäteatteriesitykset olivat musiikkikappaleita, mutta Muistojen kotipihassa oli onnistuttu laulun saralla paremmin. Toisaalta, jos päärooliin on valittu tangokuningas ja laulaja, kertoo se oikeasti jo paljon musiikillisesta tasosta. (En osaa sanoa mitään Liisan näyttelijöiden musiikillisesta urasta, mutta samanlaista voimaa ja kantavuutta esityksen kappaleissa ei ollut kuin Muistojen kotipihassa.) Toisaalta sen esityksen painopiste oli enemmän lauluissa kuin Liisassa, jossa taas dialogi oli paikoin kutkuttavaa eri aikakausien ja ilmiöiden yhdistelyä. Muistojen kotipihassa dialogia oli selkeästi vähemmän, mutta ne kantoivat tarinaa hyvin eteenpäin. Harmillista oli, että karjalainen nuotti ja sanasto olivat paikoin kadoksissa. Hidas savolainen oli laitettu puhumaan kuin nopea karjalainen ja kaikki karjalaiset puhuivat kuin hitaat savolaiset. Hups keikkaa ja trallallaa. Toisaalta Muistojen kotipihaa oltiin tultu katsomaan laulujen ja muistojen takia, ainakin kyynelistä ja taputuksista päätellen. Liisaa taas ehkä tutun tarinan uuden version takia.

Syvälahti on tanssilava, mutta sopii myös kesäteatteriksi.
 Ensimmäisen kerran itse olen käynyt Syviksessä muistaakseni kesällä 2004.
Muistojen kotipiha oli kolmas Teatteriosuuskunta EStaten esityksistä Syvälahdessa, jonka olen nähnyt.
  Ja siinä se minun uusi kesäperinteeni onkin: kerran kesässä Kangasniemelle katsomaan
 ystävää lavalla. Mitäköhän ensi kesänä on luvassa...
Toisaalta myös Suokin kesäteatterissa olen nyt käynyt peräkkäisinä vuosina,
 joten ehkä sekin alkaa muodostua perinteeksi.

Ajatuksenani oli käydä katsomassa vielä esimerkiksi Rantasalmella Nummisuutarit, mutta valitettavasti kesä on täyttynyt menoista ja reissuista niin, ettei ole ollut mahdollista. Syksyn teatteriohjelmistosta on jo bongattu Supernaiivi (mainos oli Liisan käsiohjelmassa) ja Logomossa esitettävä Kvartetti.


- - - -

Missä on tullut käytyä:

Ryhmäteatterin Liisa Ihmemaassa
Teatteriosuuskunta EStaten Muistojen kotipiha