Pyörähdys

Sakurajima

Pysähtyneisyys. Siltä tuntuu, kun lentää vasten maapallon pyörimisliikettä.
Paljaus. Siltä tuntuu, kun seisoo sekunnin murto-osan yksin peilin edessä tyhjässä huoneessa.
Ulkopuolisuus. Siltä tuntuu kun kertoo kuplalaisille mitä aikoo tehdä.

Ja sitten tulee pyörähdys, käännös, suunnanmuutos...

Pulppuaminen. Siltä tuntuu läheisten halauksissa ja onnitteluissa.
Ilo. Siltä tuntuu, kun voi toteuttaa haaveensa.
Rakkaus. Siltä tuntuu, kun toinen katsoo hellästi.

Kaikki on muuttunut, mutta samalla kaikki on juuri sinua itseäsi, yhteistä elettyä elämää ja sitä polkua, jota olet koko ajan kulkenut.

Beppu

Astelin ensimmäistä kertaa alttarille isän käsipuolessa. Nukuin ensimmäistä kertaa uuden nimen saaneena. Katselin ensimmäistä kertaa toimivaa tulivuorta. Uin ensimmäistä kertaa Tyynessä valtameressä.

Yhdessä vaiheessa listasin ensimmäisiä kertojani. Sitten se jäi. Nyt se tapa muistui uudelleen mielelleeni. Viime kuukausiin on mahtunut monta ensimmäistä kertaa. Moni niistä on ollut myös elämän ainoita kertoja. Toivottavasti ainakin. Olen ylpeä niistä ensimmäisistä kerroista.

Nämä ensimmäiset kerrat jäävät minuun. Ne näkyvät konkreettisina muutoksina tai piiloutuvat muistoihin. Ne määrittävät, mutta samalla myös vapauttavat, sallivat ja mahdollistavat.

Sen takia en voi olla sanomatta: Jokaisen valinnan teen itse rakkaan katseen suojassa. Perustelen itselleni ja hänelle, en muille. 

Kioto

(Kuvat: S. Tanhua, syyskuu 2017)