Maagiseen kesäkisaan kuului lukubingo.
 |
| Kuvan on tehnyt Maagisen kesäkisan Jade. |
Meillä ei mennyt ihan putkeen tämä lukubingoasia. Tajusin, että me emme saaneet bingotaulukossa yhtään bingoriviä, vaikka listaan saimmekin luettua bingoa varten 8 kirjaa. Luimme myös kirjoja, jotka eivät sopineet bingolistaan tai jäivät vielä kesken.
Ensin muutama sananen kirjoista, joita luimme.
Kohta 1. Kirjassa toteutetaan unelmia.
Minä luin tähän kohtaan Satu Tähtisen Langennut herttua ja muita pulmia. Kevyt viihderomaani, joka sopii Regenry-romaaneja lukeneille ja Bridgerton tv-sarjasta katsoneille.
Kohta 3. Ei-länsimaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Luin Elisa Shua Dusapin Pachinko-kuulat -kirjan. Alunperin laitoin tämän ensimmäiseen kohtaan, mutta koska puolisolla jäi kesken Haruki Murakamin teos siirsin tämän tähän kohtaan. Elia Shuan kirjoittamisessa oli jotain samaa kuin Banana Yoshimotossa, mutta en aivan saanut kiinni siitä miksi juuri tätä teosta hehkutetaan. Loppu oli jotenkin aavistettavissa koko kirjan ajan. Henkilöt jäivät mielestäni vähän ohuiksi ja aivan kuin niillä olisi haluttu tarkoituksella rikkoa japanilaisia stereotypioita.
Kohta 4. Kirja jossa liikutaan luonnossa
Ehkä tämän kesän sykähdyttävin kirja minulla on ollut Iida Turpeisen Elolliset. Se on ehkä pitkästä aikaa syvällisin teos, jonka olen lukenut. Se on todella onnistunut historiallinen kuvaus ja toisin kuin Tähtisen kirjat ei päälleliimatun oloinen. Tällä tarkoitan sitä, että Tähtisen kirjat ottavat kantaa, mutta niin jotenkin päälleliimatusti ja alleviivaten, että teokset jäävät viihteellisen vaikuttamisen tasolle. Turpeinen taas kuvaa historian kytköksellisyyttä ja vaikutusten ketjumaista kulkua, luonnollista historian kulkea ilman romantisoimista.
Kohta 6. Kirja, jossa juodaan kahvia
Ja sitten tulikin taas Satu Tähtisen teos. Jaarli vailla värejä ja muita arvoituksia sisälsi kahvinjuontia, koska toisin kuin yleensä englannissa päähenkilö joi aamuisin kahvia teen sijasta. Vaikka edellisessä kohdassa olin kriittinen Tähtisen tapaa kirjoittaa kohtaa, luin silti häneltä kesän aikana neljä kirjaa. Pidän kevyemmista historiallisista romaaneista, mutta en hae niistä omaan ajatteluun haastetta tai uutta tietoa. Niiden tehtävä on naurattaa, innostua ja saada hyvälle mielelle. Jokaiseen vuodenaikaan tarvitaan myös niitä kirjoja.
Kohta 9. Kirja, jonka kuvituksessa on kissa
Tässä lukubingon kohdassa yhdistyi sattumalta yksi yhden pisteen tehtävä. Kirjaston työntekijä nimittäin suositteli Terry Pratchetin Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät -teosta. Sen kansikuvassa on oranssi kissa. Teos oli oikein hauska sukellus fantasian ja sadun maailmaan.
Kohta 10. Kirjastosta satunnaisesti poimittu kirja
Tämän kesän Satu Tähtisen teosten lukeminen alkoi oikeastaan tästä kohdasta. Nappasin kirjastosta Satu Tähtisen Lordi D ja muita seurapiirisalaisuuksia. Se oli hauska ja viihdyttävä ja siinä oli sopivia koukkuja seuraavien kirjojen päähenkilöitä varten. Mielestäni ehkä onnistunein koukku oli päähenkilön veljen (Suttonin herttua) tarinan aloitus ja päättäminen sarjan viimeisessä kirjassa.
Kohta 12. Kirja, jonka lukemista olet viivytellyt yli vuoden.
Tähän kohtaan tulee bonustehtäväpisteenäkin ollut kirja eli Lucy Kincaidin Jokilaivan tarinoita. Tämä on ollut meidän kirjahyllyssä aina, mutta koska lapset ovat olleet pieniä ja pitkien tarinallisten kirjojen aika on ollut vasta puolisentoista vuotta en ole tätä heille aiemmin lukenut ääneen. Luimme viime syksynä ja talvella Peppi Pitkätossun kaikki kolme kirjaa, joten tiesin, että nyt tämän voisi lukea. Pojat eivät niin paljon kirjasta innostuneet kuin minä, mutta jaksoivat sen iltasatuina loppuun asti. Noin luku per ilta oli meidän tahti.
Kohta 13. Kirjassa on jotain synkkää
Puolisoni luki ensin pojille Linda Bondestamin Hopi hopi Reippaan robotin tarinan. Meidän ekaluokkalainen valitsi kirjan itse Prisman kirjahyllystä, kun etsimme sieltä lahjakirjaa kiireellä. Hän halusi kirjan itselleen ja se piti lukea saman tien. Tarina on pienelle lapselle aika raju, koska se kuvaa kuvaa kuinka robotit valtaavat ihmisten työt ja eri elämänalueet. Kirjassa käsitellään myös sotaa ja kuinka ydinpommi tuhoaa ihmiset. Kirjassa on kuitenkin onnellinen loppu, kun robotti Hopi hopi luo itse ihmisen kaltaisen olennon, koska kaipaa kohtaamisia ihmisten kanssa. Minäkin olen lukenut jo kahdesti tämän kirjan pojille ja se jätettiin vuoteen vieressä olevaan kirjapinoon odottamaan uutta lukemista. Teoksesta on saatu monta hyvää keskustelua lasten kanssa.
Kohta 16. Queer-kirjailijan teos.
Meillä oli heinäkuun etälukupiirin kirjana Marjo Niemen Kuuleminen. En osaa sanoa pidinkö vai enkö tästä teoksesta. Se oli samanaikaisesti hyvin mielenkiintoinen ja toisaalta sitten taas siitä alussa vaikea saada kiinni ja lopputulemana en ollut varma oliko päähenkilön mielenterveysongelmat, viha, huonot ihmissuhteet ja seksuaalinen suuntautuminen miten sidoksissa toisiinsa. Ehkä Niemeltä pitäisi lukea jokin muu teos.
Kuten näkyy meillä minä olen se, joka lukee enemmän romaaneja. Mieheni lukee lapsille kuva- ja satukirjoja ja omaksi ilokseen paljon tutkimus- ja tieteellistä tekstiä verkosta. Haastoin hänet lukemaan yhden Murakamin teoksista ja valikoin hyllystä After the Quake-kirjan, vaikka en ole sitä itse lukenut. Ja hän innostuikin sitä lukemaan. Valitettavasti kirja jäi kesken. Minulta jäivät kesken Magdalena Hain Teen ja loitsujen vuosi, joka olisi mennyt sekä kohtaan 14. kotimainen nuortenkirja että kohtaan 16. Queer-kirjailijan teos. Kesken jäi myös Louise Pennyn Kuolema kiitospäivänä, joka olisi mennyt myös kohtaan 13. (kirjassa on jotain synkkää) ja mahdollisesti tuohon musiikkikohtaankin. Sarjakuvaromaanina (kohta 8.) minulla on menossa Aapo Kukon Punainen Beethoven ja tietokirjana (kohta 2.) minulla on Aku Visalan Masennuksen filosofia. Kesken jäi myös tämän kesän pitkä lastenkirja Kaislikossa suhisee. Sen olii muuten saanut kohtaan kirja liittyy jotenkin musiikkiin sillä vesirotta tekee omia lauluja (aivan kuten Nalle Puh tekee eli senkin loppuun lukeminen tänä kesänä olisi tuonut yhden bingokohdan lisää).
Luin myös kirjoja, jotka eivät vain sopineet bingon kohtiin. Niihin kuului Satu Tähtisen Seikkailijalordin paluu ja muita yllätyksiä sekä iso kasa kuvakirjoja. Tänä kesänä emme lukeneet yhtään lasten tietokirjaa loppuun, koska pitkät satukirjat veivät iltalukuajat.
Mitkä kirjat valitsin omiksi suosikeiksi Maagiseen kesäkisaan
Lisäsin Maagisen kesäkisan lempparikirjalistaan Ritva Hapulin Ulkomailla, Iida Turpeisen Elolliset ja Judith McNaughtin Oma Rakkaani -teokset. Nämä ovat kolme hyvin erilaista kirjaa. Yksi tutkimus, yksi historiallinen romaani ja yksi historiallinen rakkausromaani.
Olen Lukenut Judith McNauhgtin kirjoja ensimmäisen kerran muistaakseni lukioikäisenä. Tämä kyseisen kuuluu ns. lohtukirjoihini. Sellaisiin minkä ääressä saa jännittää, itkeä ja tuntea elämän epäreiluuden. Tämä oli ehkä yksi niistä kirjoista, jotka auttoivat minua ymmärtämään miten helposti väärinkäsitykset syntyvät.
Ritva Hapulin Ulkomailla-teoksen olen lukenut myöskin monta kertaa. Osittain sen takia, että se oli pääsykoekirjana Kulttuurihistorian laitokselle 2000-luvun alkupuolella ja toiseksi sen takia, että käytin sitä myös omassa gradussani. Nyt en ole lukenut sitä yli kymmeneen vuoteen, mutta muistan edelleenkin siitä monia kohtia, tarinoita ja huomioita. Hapulin tapa kirjoittaa on vahvistanut minun ilmaisuani ja lisäksi aikoinaan juuri tämä kirja toimi innoittajana Englannissa työskennelleiden suomalaisnaisten liikkumista tarkastelleeseen graduuni. Miksi tätä suosittelin? Se avaa todella hienosti kuinka rohkeita (suomalaiset) naiset olivat maailmanmatkaajina 1900-luvun alkupuolella. Jos on lukenut Historian jännät naiset -teoksen, niin tästä pitää varmasti, vaikkakin mielestäni Hapuli on teoksessaan onnistunut paljon paremmin.
Kolmanneksi valitsin minulle uuden kirjan eli Iida Turpeisen Elolliset. Se oli lukupiirikirjana meillä kesäkuussa ja teki minuun vaikutuksen. Aihe, tapa kuvata asioita ja historiallisen tarkastelun uskottavuus saivat minut innostumaan teoksesta ja pohtimaan aihetta syvemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti