Elokuun taivas

Elokuussa satoi. Koko kesän sitä kaipasi ja nyt siitä nauttii, vaikka kumisaappaat ovatkin liian isot. Taivaalla on ollut ihmeellisiä näytöksiä. Suuria pilvimassoja vyöryy yli kattojen ja laskeva aurinko maalaa ne pinkiksi. Sattumalta voi nähdä sateenkaareen keltaisin, violetin, punaisen....

Sateella kaupunki on kattojen ja katujen pintaa. Välistä häviää rakennukset. Sitä tuijottaa jalkojaan, ettei astuisi syvimpään lammikkoon. Ikkunassa seistessä katse kiertelee taivaanrannan pilvimassoja sadeharsoja etsien. Äänet ovat matalempia, pehmeämpiä, lotisevia, humisevia... Kun kaupunki peittyy pilviin, sateenvarjon unohtanut kastuu ja näyteikkunoissa on taas ruskeata ja harmaata, tietää, että on aika alkaa etsiä lämpimämpää päälle, kaivaa tuikkuja kaapin perukoilta, testata pataruokareseptejä ja nauttia sadepäivän keksikutsuista. Ja jos aikaa jää niin naapurin mummon kanssa voi neuloa ja ihmetellä muiden kiirettä.