14. syyskuuta 2011

Kampuskaupunki

Syksy muistuttaa aina meitä siitä, että asumme yliopistokaupungissa. Joka puolella on uusia opiskelijoita, jotka eksyneen näköisinä harhailevat ensin vastaan bussiasemalla ja lukevat aikataulua kuin raamattua, sitten heitä näkee torin reunalla höpisemässä halvoista hedelmistä ja kävelykadun feissarit hyppivät melkein riemusta, kun saavat nimiä listoihinsa enemmän kuin kesäaikana. Eksyneimpiä nämä uudet opiskelijat kuitenkin tuntuvat olevan itse yliopiston pihoilla. Osa näyttää todella pahoin hukassa olevilta ja toiset taas maailmanvalloittajilta, jotka eivät vielä ymmärrä kuinka pieneen maailmaan he ovat oikeasti tulleet ja kuinka vähän he siitä loppujen lopuksi ymmärtävät.

Kampuskaupunki muodustuu hyvin erilaisista tiloista. Kun miettii jo rakennuksia, joihin oppiaineet ja laitokset on sijoitettu ei voi kuin pohtia sitä, miten ne heijastavat toisiaan. Ohjeeksi uusille opiskelijoille voisi melkein antaa: "Pohdi minkälainen oppiaine on, niin tiedät millaisesta talosta se löytyy". Esimerkiksi jos katsoo kasvatustieteiden taloa: iso, avara, tilaa liikkua ja leikkiä. Historia-aineet taas on sijoitettu keskelle ajallista jatkuvuutta. Luonnontieteet ovat saaneet kaksikin taloa; avaruus ja kirput eivät ehkä mahdu samaan tilaan.

Tila ei muodustu vain rakennuksista. Tila rakentuu sen käyttäjien mukaan. Vaikka tila muovaa ihmisiä ja mahdollistaa uutta ajattelua, luovat silti siinä liikkujat ja eläjät sitä voimakkaammin kuin niiden arkkitehdit ovat ehkä halunneet. On mielenkiintoista nähdä kuinka uudet opiskelijat ovat vähitellen ottamassa haltuun yliopiston rakennuksia, pihoja, käytäviä ja portaikkoja. Vähitellen heidän kaupunkitilansa laajenee ja he häviävät osaksi kaupunkilaisten massaa ja sitten taas unohtuu, että elämmä kampuskaupungissa. Paitsi jos sattuu yliopistolle tai törmäämään kaupungilla jonottaviin haalaripukuisiin (ja viittoihin kätkeytyneisiin).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti