Tänään Suomi on astunut uuteen aikaan; presidentti on vaihtunut. Televisiossa painotettiin vahvasti tätä päivää historiallisen muutoksen päivänä. Aivan uudenlainen maailma alkoi tänään. Ehkä muutaman vuoden päästä voimme sanoa, että uusi presidentti aloitti uudenlaisen ajan. Itse en johtajiin ja valtion päämiehiin painottuvasta historiankirjoituksesta välitä, joten uskallan pienellä äänelläni sanoa: me kansalaiset teemme presidentin. Me olemme hänet valinneet, meidän toimintaamme hän ottaa kantaa ja meitä hän edustaa. Jos tämä päivä on muutoksen päivä, niin toivottavasti se muutos tapahtuu myös jokaisessa meissä, eikä vain presidentin linnassa. Jokainen varmasti joutuu pohtimaan: Mikä on se muutos, jonka olen valmis tekemään muita varten?
Ja sitten sitä arjen uutta aikaa... kevät ainakin yrittää tulla. Kumisaapaskauppa oli kiinni tänään, joten huomenna täytyy yrittää uudestaan. Vesilätäköiden määrä alkaa lähennellä lumikasojen tilastollista huippua tältä talvelta. Olen taas liikkunut eri puolella kaupunkia kuin normaalisti. On ollut hauska palata maisemiin, joissa kulki lähes päivittäin vielä kolme, neljä vuotta sitten. Mikään ei ole tuntunut muuttuneen. Keskustassa tapahtuu muutoksia koko ajan, mutta onko yli 30 vuotta vanhat lähiöt hitaita muuttujia? Vai onko saneerauskausi vasta tulossa niihin? Tiedän, tiedän... jokaisessa lähiössä rakennetaan koko ajan myös uutta. Kyse onkin nyt vanhan rakennetun tilan uudistamisesta. Tai ehkä minä vain satuin olemaan lähiössä, jossa kaikki on vasta suunnitteilla.
Henkilökohtaisesti olen joutunut miettimään uutta aikaa aika paljon viime aikoina. Omaa suuntaa hakiessa ja pohtiessa, erilaisia ratkaisuja ja mahdollisuuksia tuntuu virtaavan monesta suunnasta. Ehkä joitakin vastauksia pohdintoihini tulee myös täällä näkymään tämän kuukauden aikana. Tai sitten pysyn poterossani, enkä edes kurkista ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti