Toukokuun väri oli ehdottomasti vihreä kirkkaissa sävyissään. Uudet lehdet työntyivät esiin ja lehmuksen vihreä ei ollut enää vain lankakerän väri. Pistaasi näkyi tänä keväänä kynsilakassa ja autonkonepellissä. Vihreää oli kaikkialla.
Hetkellisesti kilpailua syntyi kirsikankukinnan osalta. Turussa kukinta oli kuulemma näyttävä. Tänä keväänä kuljin kai katse maassa ja nenä kirjassa, koska kukinta jäi näkemättä. Harmittaa todella paljon. Onneksi Saint Paulia kukkii työpöydällä liikakastelusta huolimatta.
Siitepöly peitti kaiken jälleen keltaiseen kerrokseen. Aamutroppien lisäksi piti muistaa ottaa kosteita paperipyyhkeitä, kun lähti pyöräilemään. Joka aamuinen pyörän puhdistus vie hetken, mutta helpotti elämää. Tietenkin sisälle jääminen helpottaisi vielä enemmän, mutta kuka sitä kauniilla ilmalla nyhjöttää haluaa. Siitepölyn harmeista huolimatta, surullisena katselin, kun pihapuuta leikattiin. Naismetsuri sanoi, ettei hän leikkaa puusta torsoa, vaikka sitä oli tilattu. Puu oli kuulemma liian kaunis siihen. Onneksi kauneuden vaalijoita löytyy erikoisistakin hetkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti