Minua ovat viime viikkoina kiehtoneet erityisesti punaiset tiiliseinät. Ei työhuoneeni ikkunasta näkyvä 1980-luvulla rakennetun talon punatiilet vaan sellaiset vanhojen (lue ennen 1950-lukua rakennettujen) talojen hapertuvat tiiliseinät, joita ei ole rapattu päälle. Sellaiset missä tiilien kulmasta aika ja tuuli ovat nakertaneet paloja pois. Huomaan niitä kaikkialla. Haluaisin jopa kokeilla kuinka helposti tiili musertuisi sormien välissä.
Välillä tulee jopa sellainen olo, että kun tuota pääsisi maistamaan. Pienenä teki aina mieli kaikkea maistaa, ihan vain nopeasti lipaista. No tietenkin se kieli jäi kiinni ikkunalautaan pakkasella ja siihen se sitten loppui. Kokeileminen nimittäin. Jostain syystä punaiset tiiliseinät ovat tämän oudon lapsuuden halun herättäneet minussa uudestaan. Miltä tiili maistuu... Ruosteelta? Mullalta? Homeelta?
Käsittelemme tiloja usein muilla aisteilla kuin makuaistilla. Saatamme kommentoida taloon liittyviä hajuja, sen ulkonäköä, ahtautta, miltä pinnat tuntuvat kämmenen alla... Emme kuitenkaan puhu tiloista lähes koskaan makuaistimme kautta. Tai jos puhumme se saattaa liittyä ajatukseen äidin keittiössä syödystä maukkaasta jauhelihakastikkeesta, jota sai joka maanantai koko lapsuuden ajan. Tai se voi ilmentyä tietyn kahvilan punaisessa nojatuolissa juodusta kuumasta mustaviinimarjamehusta. Maku tulee tilassa olevasta toiminnasta, ei itse tilasta. Onko meidän edes tarpeen "maistaa" tilaa? En kyllä suosittelisi kenellekään kahvilan lattian nuolemista tai riihen parruseinän pureskelua. En siis ole tehnyt näitä, ja ajatus ei tunnu järkevältä. Pohdin vain sitä, että mitä tilan kokemisesta ja tilassa elämisestä me menetämme, kun se ei meille maistu.
Vai syntyykö tilan maku kaikkien muiden aistimusten yhteisestä analyysistä, joka kaivaa makumuististamme sopivan makuelämyksen menneisyydestämme? Senkö takia tiili minun mielikuvissani maistuu ruosteelta, mullalta ja homeelta?
Hauska ajatusleikki! Usein puhutaan "hyvästä mausta" esimerkiksi sisustuksen suhteen, mutta miksi käytämme juuri "maku" -sanaa? Tätä aloin pohtia tekstiäsi lukiessani. Minä muistan helposti tilojen hajut, makuja en ole kokeillut... Vauvoilla taas suu on hyvin tärkeä. Maistelemalla ja suun kautta käyttämällä vauva tutustuu ympäristöönsä, saa ravinnon, läheisyyttä.
VastaaPoistaLisäkysymys sinulle: mistä tiedät, mille ruoste, multa ja home maistuvat? :)
Ruosteen maku tulee jostain lapsuuden kokeilusta. Homeella on varmasti monta makua, jos miettii jo homejuustojen määrää. Rakenteissa (seinissä jne.) olevaa hometta en ole maistanut, mutta kyllä sitä vahingossa on tullut homeista leivänpalaa haukattua. Multaakin on tullut salaatin joukossa joskus rouskuteltua.
PoistaEn ollut itseasiassa miettinyt tuota sisustuksen hyvä maku -asiaa. Se tuokin tekstiini uuden ulottuvuuden. Usein olen kyllä miettinyt kuinka yksillöllistä hyvä maku on juuri sisustuksessa. Mikä määrittää mikä on hyvän maun mukaista? Sisustamisessa itse huomaan vierastavani hyvin tummia, täyteen ahdettuja tiloja, joissa ei ole yhtään tyhjää lattiapintaa tai seiniä. Sellaiset huoneet voivat kuitenkin olla hyvällä maulla tehtyjä, vaikka en niissä itse viihdykään. Tai sitten ne voivat olla todella katastrofaalisia, kaukana hyvästä mausta.