Äänimaisemat sitoutuvat tunteeseen, tilaan ja hetkeen. Aamulla on ihana avata radio ja kuunnella Yle Klassista teekuppia kantaessa aamutoimesta toiseen. Matkamusiikiksi tarttuu jotain säähän ja oloon sopivaa. Viime aikoina se on ollut tyypillisesti jotain tummaa, joka sopii sarastuksettomaan aamumatkaan. Kun aurinko alkaa valaista bussimatkalaisten kasvoja, vaihtuu korviin kuulumaan keveämpää. Työpöydän ääressä ei aina ennätä kuunnella muuta kuin uusia biisejä, joita siirrän eteenpäin muiden kuunneltavaksi. Illalla kirjaa taustoittaa sekalainen soittolista, jonka merkitys on jossain muualla kuin lyriikoissa.
Hiljaisuus. Se on yhtä läsnä äänenä, rakentamassa seiniä huoneeseen. Sen kohina on yhtä todellinen kuin hyräily, joka leikkaa sitä. Hiljainen pihamaa puolenyön aikaan. Kellarikerroksen portaikon kostean kolkko hiljaisuus. Oma rauha tulee välillä juuri niistä hetkistä kun hiljaisuus muuttuu ääneksi.
Tämä on kulkenut mukanani jo monta vuotta. Siitä luopuminen on vaikeaa. Sen hyräily vie takaisin ensimmäiseen kuuntelukertaan ja palauttaa tähän hetkeen. Se on matka, niin kuin moni muukin kappale.
Fiiliksekkäitä tekstejä, tästä tykkäsin erityisesti! Äänimaisemat tuppaavat helposti hukkumaan arkipäivän taustalle, ja vain harva pysähtyy kiinnittämään niihin huomiota. Olisi mukavaa, jos niitä tilojen suunnitteluvaiheessa pohdittaisiin entistäkin enemmän. Äänimaisema vaikuttaa todella paljon tunnelmaan ja viihtyvyyteen.
VastaaPoistaTutkimuspuolella olen törmännyt erilaisiin äänimaisemajuttuihin viime vuosina. Esimerkiksi kauppakeskusten ja muiden julkisten tilojen äänivalintoihin pääsi syvemmälle viime keväänä erään ranskalaisen tutkijan luennolle. Olet ihan oikeassa siinä, että meillä pitäisi kiinnittää enemmän huomioita ääniin, ei pelkästään äänen eristämiseen vaan myös sallimiseen.
Poista