Mitä näen ja luenkaan kesällä

Kävin viime kuussa katsomassa Kultahatun. Kaunista. Teatterisalin viileys ja puvustuksen yksityiskohtaisuus tuntuivat lähes mahdottomilta maailmoilta.

Kävin eilen katsomassa Lone Rangerin. Tapahtumarikasta naurua. Tuli suru mennyttä maailmaa kohtaan. Kaikkea sitä ymmärtämättömyyttä.

Miten paljon mahtuukaan liikkuvaan kuvaan. Miten paljon totuutta ja vääryyttä. Miten paljon mahdottomuutta ja todellisuutta.

Miten paljon mahtuu kirjojen kansien väliin. Kävin tänään läpi kesälukemiseni. En uskaltanut laittaa pinoon liian pohtivia teoksia. Ne jäivät pinoon, jota en uskaltanut kuvata. Etten joutuisi lukemaan niitä nyt. Ne odottavat hyllyssä, kunnes uskaltaisin ajatella.

Vasen pino on mangaa. Oikea pino koostuu reilun vuoden sisällä kertyneistä kirjoista.
Osa kirjoista on omia, osa lainassa. Vähän syvällisyyttä, paljon keveyttä. 

Kysymyshän on, miksi lomalla pitää kääriytyä pumpuliin?