Viimeisen viikon aikana olen kävellyt useaan kertaa usvassa. Onko joka syksy ollut tällaisia päiviä? Niin, ettei ole nähnyt kuin muutamia kymmeniä metrejä eteensä. Maailma on jotenkin kauniin harmaa nyt. Peltojen viimeinen vihreys kirkastuu aamun kosteudessa. Talojen kesällä maalatut siniset, keltaiset, oranssit seinät eivät hyppää silmille vaan tuovat mieleen postikortit. Saavat miettimään kotimaahan jäämistä matkustamisen sijaan.
Vielä hetken aikaa taivaan peittää harmauden rintama. Vielä joinakin aamuina suuri kaupunki ympärilläni pienentyy toriksi ja sitä reunustavaksi korkeiksi taloiksi. Niinä päivinä kuulen kaukaisuuden äänet, joiden merkitystä en voi täysin ymmärtää.
|
Jossain tuolla on kaupunkia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti