Juhannusperinteiden muodostuessa

Olen jostain syystä kirjoittanut paljon perinteistä tästä blogissa. Varsinkin omistani. Muutama sananen siis juhannusperinteistä(ni).

Lapsuuden juhannukseen kuului purjelentokoneen avokärryllä kyyti kokolle muiden lasten kanssa. Vartaiden grillaaminen ja tuntikausia kestänyt saunominen. Aikuisena... juhannukseen ei ole kuulunut samanlaista perinteiden ylläpitämisen tarvetta kuin pääsiäiseen tai jouluun. Olen ollut juhannuksia töissä ja kaupungissa. Vasta viime vuosina on alkanut muodostua juhannukseen liittyviä perinteitä, osa niistä ovat hyvin suomalaisia. Vuosi sitten olin Ahvenanmaalla mökkeilemässä, tänä vuonna Pirkanmaalla. Viikonloppuun kuului grillausta, Trivial Pursuitia, lettujen paistoa, valvomista... Samoja asioita kuin viime vuonna. Muodostuuko jo kahdesta kerrasta perinne? 

Taivas oli täynnä pilviä koko juhannuksen, mutta ei se mökkeilystä nauttimista estänyt.
Sisämaan maisema oli hyvin erilainen viime vuoden saaristomökkeilyyn.  

Tänä juhannuksena pääsimme saunomaan. Tein yhdessä ystäväni kanssa vastoja.
 Perinteisesti yhden ison ja yhden lasten vastan, vaikka matkassa ei ollutkaan yhtään pientä.
Vielä mummo ei olisi minusta ylpeä, mutta ehkä jonain päivänä.

Ensimmäistä kertaa olin kokolla, joka oli pihapiirissä.
 Itseasiassa niitä oli kaksi. Aiemmin illalla olimme
saunalla ihailleet vastarannan kokkoja.
Puolenyön aikaan taivas oli pilvessä,
 mutta tunnelma lämmin ja tulevaan katsova.   

Aamiasmaisemani ja lukunurkkani. Hetken kuluttua satoi niin, että vastaranta katosi.
Juhannukseen kuului viime kesänäkin lukeminen. 

Tekeekö ikä sen, että alkaa toimia ja viettää aikansa kuten miljoonat muut? Perinteissä eläminen liittää meidät osaksi jatkumoja ja elettyä kontekstiamme, mutta estääkö se samalla uuden muodostumisen? Minulla oli hauska juhannus ja oli hienoa olla lapsuudenystävien kanssa liikkeellä, mutta samalla kuitenkin pohdin miksi niin paljon perinteitä on elämässäni juuri nyt.

- - - -

Juhannukseen kuului myös some ja älylaitteet, kuten viime vuonna. Sekin on perinne, joka on ehkä tullut jäädäkseen. Tällä kertaa pelasimme "tunnista biisi ja esittäjä" -peliä hyödyntäen ipadeja ja puhelimia. Lapsuudenystäväni oli ainoa, joka tunnisti tämän teinivuosiemme hitin.

p.s. On ihan ok grillata kahdelta yöllä. Ainakin juhannuksena.