Lupausten äärellä kaupungin keskellä

Uusi vuosi ja yritys olla jälleen parempi ihminen. Niistähän tämä päivä on tehty. Lupauksista ja yrityksistä muuttua.

Lupauksia annetaan joka päivä; osa niistä pysyy ja toteutuu, osa taas unohtuu tai päättyy pettymykseen. Viime vuoden uudenvuodenlupaustani en edes muista. Siksi en ole aivan varma onko tänään järkeä antaa lupausta, joka huuhtoutuu muistista vuoden aikana. Toisaalta, jos lupaus olisi koko ajan esillä, ehkä sen muistaisi paremmin tai sitten katse ei vain kohdistuisi siihen eikä mieli sitä käsittelisi.

Toimistotalon portaikko. Mustan ja valkoisen leikki.
Arkinen näkymä, jota työntekijät eivät enää huomaa. 

Tämän blogin olisi pitänyt olla aktiivinen, vähintään kerran kuukaudessa päivittyvä blogi. Viime vuonna niin ei tapahtunut. (Petetty lupaus numero 1.) Viime syksynä tehtyjen (työhön liittyvien) lupausten pohjalta voinen jo sanoa, että en pystyne parantamaan tapojani tämän blogin osalta.

Luonnon rakentamaa: Imatrankosken uoma.
Jääkauden tuotos on matkailunähtävyys ja osa kansallispuistoa.
(Kuva otettu sillalta blogitekstiä varten, jota ei tullutkaan.)

Kyse ei ole blogin pitämisen viehätyksen katoamisesta. Itseasiassa olen entisestään innostunut kuvaamaan ja löytänyt kaupungeista pieniä sirpaleita, joita jakaa. Olen vain menettänyt tai ehkä paremminkin kadottanut sen ajan, jonka ennen annoin tälle blogille.

Toisaalta asiaan on vaikuttanut myös ne kaikki muutokset, jotka ovat elämässäni tapahtunut viimeiseen reilun puolenvuoden aikana. Muutokset ja menetykset eivät ole kantaneet tänne asti, koska ne eivät kuulu tähän blogiin. Ja kun ne ovat keskiössä elämässä, on vaikea sivuuttaa ne ja katsoa vain ympärille ja kirjoittaa siitä. Suojeluvaisto on ihmeellinen asia.

Reissaaja löytää: Erään kahvilan naistenhuoneen seinät olivat täynnä eri
lehtien kansia ja sivuja. Osa oli teemoitettu.
 Aiemmin olen nähnyt vain ulkohuusseissa saman tapettiratkaisun. 

Viime kesänä ajattelin, että yritän kirjoittaa syksyn aikana kaupunginosista. Eri kaupunkien kaupunginosista, niiden tunnelmista, rakennuksista, ilmapiiristä ja ihmisistä. Lopputulos: ei yhtä ainoata kirjoitusta. (Itselle annetun lupauksen pettäminen, petetty lupaus numero 2.) En lupaa tehdä sitä tänä vuonna, mutta voin yrittää. Yritys on kuitenkin parempi, kuin täyttymätön lupaus. Silloin tiedän ainakin tehneeni jotain asian eteen, enkä vain ohittaneeni sitä.

Kuvan oikeassa reunassa pilkistävään puistoon halutaan rakentaa taloja.
Mitä se tekee 1950-luvun asuinalueelle? Häviääkö tunnelma?

Olisin halunnut olla aktiivisempi liittyen keskusteluun kaupunkien rakentamisesta ja siihen miten olemassa olevaa kaupunkitilaa muutetaan. Lopputulos: ei mitään muutosta verrattuna vuoteen 2013. (Petetty lupaus numero 3.) Todenmukaisesti täytenee sanoa, ettei minulla olisi "lihaksia" edes asiaan. Aihe ja asia ovat kuitenkin hyvin kutkuttavat ja kiinnostavat. Varsinkin yksilön vaikuttamisen ja kaupunkirakentamisen näkökulmasta. Missä menee kasvamisen ja uudistumisen rajat yksilön elinpiirin osalta?

Lupauksia en tee. Toiveita heitän itselleni. Rohkeutta katsoa, tallentaa ja kirjoittaa. Mahdollisuuksia nähdä, kohdata ja tuoda esiin uutta, vanhaa, mennyttä ja menetettyä. Tuntea jälleen kulunut aika ja sen merkit ympärillä. Ei elää hetkessä vaan ajassa.


Onnellista uutta vuotta 2015! Olkoon tämä vuosi täynnä pieniä löytöjä ja ihmeellisiä mahdollisuuksia.