Harjun museolla asuessa

Kesäretkeni toinen osio vei Mäntyharjulle, jossa ystäväni työskentelee PAMU-hankkeessa. Olin koko kesän jo halunnut mennä hänen luokseen kylään, joten ilmiselvästi tähän lomareissuun piti muutamia päiviä varata sinne. Pääsin asumaan ystäväni luokse Iso-Pappilaan, joka on ihana 200 vuotta vanha pappilarakennus. Kyseinen pihapiiri on nykyisin museo ja ystäväni on ollut mukana rakentamassa tämän vuoden näyttelyä ja aloittamassa ensi vuoden vaihtuvaa näyttelyä.

Tämän kesän näyttelyistä voi lukea esimerkiksi ystäväni blogista, josta löytyy hieno kuva päärakennuksesta. Minulla oli kolmen päivän aikana usein kamera kädessä, mutta jostain kumman syystä en ottanut museoalueella kuin yhden kuvan.  

Iso-Pappila kuvattuna pihapiiriin vievältä hiekkatieltä.

On hyvin eri asia asua museolla kuin vain työskennellä tai vierailla siellä. Oli ihana kävellä aamulla yöpuvussa vanhojen salien läpi talon toiselle puolelle keittämään teevettä ja istua ilta-auringossa puutarhan puoleisella verannalla lukemassa kirjaa (kunnes hyttyset hyökkäsivät ja tekivät sääristä selvää). Oli erikoista kuunnella yöllä vintillä kuinka sade piiskaa kattoa ja joutua lepakoiden hyökkäämäksi, kun kulki puolenyön aikaa pihalla. Pappilan narisevia portaita kulkiessa muistui mieleen Jamilahden kartanon sivuportaikko, joita yhden lukuvuoden kuljin kauan sitten. Jotain samaa henkeä vanhoissa kartanoissa ja pappiloissa on; ehkä se pysähtynyt aika, joka leijuu ilmassa kosteutena ja käden alla tuntuvana tapettikerrosten karheutena.

Iso-Pappila on hieno museoalue, jossa on paljon potenttiaalia ja työsarkaa. Valitettavasti se kärsii samasta ongelmasta kuin monet muut kotiseutumuseot; liian vähän rahaa, liian vähän asiakkaita ja liian vähän tekijöitä. Mäntyharjulla on onneksi suunnitelmallisuutta ja halua kehittää museota. Valitettavasti Taidekeskus Salmelan turistivirrat eivät ole sitä löytäneet, vaikka välimatkaa on vain kivenheiton verran (tai oikeastaan yhden mäen). Toivottavasti suunnitteilla olevat puiden kaatamiset avaisivat kauniin päärakennuksen näkymään paremmin tielle, jolloin ehkä satunnaisia turisteja tulisi enemmän. 

Sanoin viimeisenä päivänä ystävälleni toivovani hänen seuraavana kesänä työskentelevän ja asuvan yhtä ihastuttavassa paikassa, jotta samanlainen rentoutuminen kuin nyt, olisi myös ensi vuonna mahdollista. Tai ehkä sitä pitää itse hakea kesäksi taas museoon (maalle) töihin. 

 

Iso-Pappilan näyttelyistä löytyy tietoa myös Mäntyharjun nettisivuilta.

Jamilahden kartanossa toimii nykyään kansaopisto, joka tarjoaa kulttuuripainotteisia kursseja ja opintoja.