Uuden kuun alussa voi päättää asioita

Olen viime päivinä tehnyt kaikenlaista sellaista, mikä on jäänyt vähemmälle viime vuosina tai jopa kokonaan tekemättä suunnitelmista huolimatta.

Tänään kävin ystäväni kanssa Rantakertun hampurilaispuffetissa ja täytyy todeta ahmimisen olleen kaukana meidän herkuttelusta. Söimme juuri sopivasti ja nautimme terassilla ihanasta auringonpaisteesta ja jokirannan maisemista. Kävelimme lounaan päätteeksi jokirantaa pitkin Teatterisillalle jätskille, mutta emme menneet uudestaan Keskiaikamarkkinoille. Ehdin itse käydä niissä kahdesti; perjantaina ostamassa Rintalan tilan karitsan villalankaa ja lauantaina ystäväni kanssa ihmettelemässä markkinahumua. Keskiaikamarkkinat eivät tunnu muuttuneen paljoa viime vuosina. Ehkä musiikkiesityksiä oli aiempaa enemmän, mutta syynä tunteeseen voi olla osuminen oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Luin kuluneen viikon aikana muutaman hyllyssä seisoneista kirjoista. Mary Baloghin Mistress-sarja on kevyttä Regenceä. Tarinasisällöllisesti ei yhtä tapahtumarikasta kuin Laurens tai Quick. Ihan mukavaa sunnuntailukemista. Keatsin 99 viimeistä kirjettä on edelleen yöpöytälukemisena. Kääntäjä on mielestäni onnistunut yllättävän hyvin, koska kirjeet eivät ole rytmiltään ja sävyiltään samanlaiset vaan Keatsin ja kirjeen saajan välinen suhde tulee jokaisessa kirjeessä eri tavalla esiin. Kirjeissä on mielenkiintoisia pohdintoja siitä, millaista on elää eri paikkakunnilla. Mielenkiinnolla odotan, mitä Keats kirjoittaa aikansa Lontoosta.

Tein pientä listaa mitä vielä pitäisi tehdä:

• lukea ystäviltä lainattuja kirjoja ja palauttaa niitä
• käydä katsomassa Logomon valokuvanäyttely, joka on ollut suunnitelmissa, mutta jäänyt
• tehdä pyöräreissu Ruissaloon (en ole tätäkään tehnyt, vaikka olen asunut kaupungissa seitsemän vuotta)
• ostaa marjoja ja tehdä kesän ensimmäinen marjapiirakka (vapuksi tehty ei ollut kesän vaan kevään)

Listaa oli osittain tehtävä sen takia, että enää heinäkuun olen tässä kaupungissa. Syksyllä saan etsiä asuntoa pääkaupungista ja pohtia mikä kaupunginosa siellä vetää puoleensa. En raaskisi muuttaa pois. Sen takia kaiholla kuuntelin aamulla Mikaelin kirkon kelloja ja muistelin Rooman aamuja ja ajan hetkellisyyttä. Tämä kesä on luopumisen tuskan kesä. Gradusta pitää luopua, Turusta pitää irrottaa otteensa ja opiskelijan vapaudesta pitää kasvaa pois. Onneksi syksyyn on vielä hetki ja illan voi viettää pyöräilen toiselle puolelle kaupunkia.
p.s. Villalankaa pitä ostaa sen takia, että torkkupeittoprojektini on kasvanut ja kasvanut.