Pro graduni Englannissa työskennelleiden suomalaisnaisten kaupungin kokemisesta valmistui jo kesällä. "Ihan kuin elokuvissa" kuvaa vain osaa siitä kaupungin kokemisen kirjosta mitä suomalaiset naiset näkivät, tekivät ja tunsivat 1950- ja 1960-luvuilla Lontoossa. Verkkoon en saanut sitä ennen tätä päivää. Taisi gradun valmistumisen ähky iskeä kunnolla päälle.
En ole vielä lukenut sitä uudelleen valmistumisen jälkeen. Jossain vaiheessa ehkä, kunhan kestän sen puutteiden huomioimisen. On ollut mielenkiintoista saada palautetta haastattelemiltani naisilta. Se on ollut positiivista ja kuvannut hyvin sitä kuinka tarpeellista naisten arjen elämän tarkasteltu on. Haastattelututkimukset ovat raskaita prosesseja, mutta samalla niin antoisia sekä tekijälle että haastatellulle. Vaikka gradun tekeminen venyi ja venyi, olen silti ylpyä siitä, etten luovuttanut aiheen kanssa vaan jaksoin kulkea Lontoon katuja naisten haastatteluissa.
Ehkä oikeasti alan suunnitella Lontoon matkaa New Yorkin sijaan. Pari viikkoa sitten kuulin kehuja Bathista. Ja sitten olisi vielä ne tuhannet muut isot ja pienet kaupungit, jotka kiinnostaisivat.
 |
| Jani Käsmän suunnittelema kansi sopii yksiin sisällön kanssa. Makeeta, kun osaavia ystäviä on olemassa. |
Etkö antanut graduasi myös yliopistosi julkaisuarkistoon?
VastaaPoistaAsia on kategoriaa muista hoitaa. :) Sen takia osittain testailin tuota Issuuta myös.
Poista