Auringonlaskun kävin katsomassa useampana iltana harjun korkeimmalla kohdalla. |
Näistä puista sain voimaa viikon aikana. Ne muistuttivat, että hyvin karuissakin oloissa voi selvitä. |
Paratiisini tien päässä. |
Serkkuni oli yökylässä. Valvoimme myöhään saunoen ja grillaten. Heräsimme lauantaina myöhään ja vietimme rennon aamiaisen ja pelihetken, ennen kuin lähden saattamaan häntä junalle. Saattoreissuumme kuului piipahdus Pompotissa (oli pakko päästä sinne uudelleen). Molemmat löysimme pieniä asioita, jotka oli pakko hankkia. Kun olin saanut serkkuni junaan suuntasin kävelylle Rautatienpuistoon.
Talojen väritys kiinnitti huomioni ja jäin pohtimaan onko niitä säännelty jotenkin? Ainakin Porvoossa tiettyjen vanhojen talojen maalaminen on sallittua vain tietyillä väreillä ja sävyillä. |
Jälleen tuli mieleen hetkellisesti lapsuuden Lappeenranta. Jopa pihassa oleva auto kutkutti muistia. |
Millä vuosisadalla sitä olinkaan? On hienoa, että historiallisesti säilytetyissä kortteleissa on huomioitu katulamppujen ulkonäköä myöten aika. |
Rautatienpuiston jälkeen kiipesin vielä uimalan torniin. Oli nähtävä kaupunki vielä ylhäältä.
Hieman erilaiset näkymät kuin Puijosta vuosi sitten. Joka suuntaan oli metsää ja taloja. Onko Suomi tosiaankin tuhansien järvien maa? |
Kurkkasin alas portaikkoon. Uskomaton näkymä lasiseinästä, mutta samalla piti astua taaksepäin. Liian korkealla minulle. |
Tornin seinässä ollut lause kiteytti tämän viikon, vaikka en aivan tekemättömänä ollutkaan. Kävelyn jälkeen hetken oleilu sopi hyvin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti