25. kesäkuuta 2012

Kaupunkijuhannus täynnä naurua ja ihastumista

Olen viettänyt neljä peräkkäistä juhannusta Helsingissä. Kaupunkijuhannukset ovat olleet minulle yhtä hienoja kuin lapsuuden juhannukset asuntovaunulla. Tietenkin hetken aikaa kaipasi lentokentän isoa kokkoa ja vaunukyytiä kokon sytytykseen. Helsingin juhannukset ovat kaikki olleet erilaiset. Viime vuonna olin aattona Vanhankaupungin rannassa kosken lumoissa ja juhannuspäivänä kiertelimme kaupungin rantoja nauttien auringosta.

Tänä vuonna olimme jälleen veljeni luona. Juhannusaattona grillasimme kalliolle rakennetussa grillissä vartaita, makkaraa, paprikoita, sieniä ja paprikoita. Lisäksi tarjolla oli salaatteja ja uusia perunoita. Jälkkäriksi oli ihanaa paistettua juustokakkua marinoitujen mansikoiden kera. Seurana oli sukulaisia ja ystäviä vuosien takaa. Taustalla soi tieni-iän hitit ja välillä vähän uudempaa ja vanhempaakin musiikkia. DJ:nä toimi nuorin vieraista, alakoulua käyvä pikkumies. Oli hauska nähdä hänen innostuksensa etsiä kappaleita youtubesta ja testailla taitojaan levysoittimen ja mikserin kanssa. Illan aikana muisteltiin menneitä, perustettiin uusia yrityksiä, vaihdettiin neuleideoita ja keskusteltiin asuntojen ja mökkien hankkimisesta. Voisi kuvitella, että meno oli aika keski-ikäistä, vaikka ei se sitä kyllä ollut. Naurua ja mukavan rentoa menoa oli myöhään yöhön.

Juhannuspäivä oli sateinen, mutta ei se haitannut. Oli hauska käydä ystävän kolmipäiväisissä tupareissa pyörähtämässä. Kaupunginosa oli minulle uusi, joten tuli taas uusi puoli Helsingistä tutuksi. Toisella puolella katua viiskytluvun kerrostaloja ja toisella puolella suuria omakotitaloja. Oli ihana kävellä pitkää katua sateen ropistessa varjoon ja katsella kuinka erilaisia taloja on rakennettu vierekkäisille tonteille yli viisikymmentä vuotta sitten. Ystäväni asuu kommuunissa ja täytyy sanoa, että hänellä on kadehdittava koti; lämmin, avoin ja mahdollisuuksia täynnä. Olen usein miettinyt, miksi kommuuniasuminen ei ole yleisempää ja ainakaan tästä talosta en löytänyt yhtään syytä, miksi en itsekin voisi sitä joskus kokeilla.

Kaupunkijuhannus Helsingissä oli hauska jo neljättä kertaa peräkkäin. Ehkä ensi vuonna uudestaan.

p.s. Ystäväni kommuunista voi lukea lisää täältä.

18. kesäkuuta 2012

Missäs sinä olet alkukesän viettänyt?

Kesään kuuluu monenlaisia herkkuja. Ihania kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Kulttuuritapauksia katujen varsilla, pihoissa, puistoissa ja siltojen alla. Itsellä alkanut kesä on mennyt aikalailla sisällä nyhjöttäessä töiden, opiskelujen ja gradun kirjoittamisen takia.

Vähän kesän aarteita on tullut maisteltua. Viikko sitten nautin ihanan illan ystävien ja sukulaisten seurassa Panimoravintola Koulun historian luokassa. Valitettavasti joukossa oli vain yksi laulava uskalikko. Esitys oli kyllä ihana ja kiitos kummin, se on myös nyt tallennettuna muistitikulle, kovalevylle ja pilvipalveluun.

Kaupungin ravintolatarjontaa piti myös kokeilla brunssin osalta. Roccan ulkoterassilla oleva barbeque-brunssi oli todella maukas yllätys. Sopi porukan kasvissyöjille kuin pelkkään lihaan suuntautuneelle seurueen miesjäsenelle. (Jäimme kaipaamaan grillistä muutakin kasviksia kuin maissia, mutta ihanat salaatit täyttivät vatsamme hyvin.)

Eilen suuntasin ystäväni kanssa Tuomiokirkkoon kuuntelemaan Georgia Boy Choir'in esitystä. Keskiaikaisessa kivikirkossa soi poikien äänet todella kauniisti. Suurin osa kappaleista oli vanhempaa hengellistä musiikkia, joten latinaa osaamattomana ymmärsin vain kohtia sieltä täältä. Uudempaa musiikkia löytyi esityksen loppupuolelta ja kajautti kuoro ihan kohtuu hyvän version Finlandiastakin. Huomasi kyllä, ettei suomea kukaan puhunut äidinkielenään. Poikakuoro oli CCI:n vieraana Turussa. En tiedä oliko mainostus pettänyt vai oliko kaatosade syynä, mutta kirkossa oli hädin tuskin enemmän kuuntelijoita kuin esiintyjiä. Samaan olen törmännyt useissa konserteissa Tuomiokirkossa. Jäin pohtimaan, kuuntelenko jotenkin poikkeuksellista musiikkia vai eikö ihmiset nauti kaupungin sydämessä olevista konserteista? (Joululauluja ei lasketa nyt mukaan; silloin ei tahdo saada paikkaa ellei tule tuntia aiemmin.)

Jos millään ehdin, menen torstaina katsomaan Logomoon Turku valokuvissa -näyttelyn. Jos sieltä saisi ideoita graduun. Tällä hetkellä naiseni kuluttavat korkokenkiään ja säästelevät kukkaron pohjalla pyöriviä shillinkejä. Löysin graduun ja mahdolliseen ensi kevään Lontoo-matkaani varten Suomalaisesta ihastuttavan Lontoo-oppaan, johon on koottu Vintage-kauppoja. En raaskinut sitä vielä hankkia, mutta ehkä se täytyy huomenna hakea kotia.

Edit: Minun piti kirjoittaa Ranskalaisista markkinoista, jotka olivat viikko sitten kirjaston edustan aukiolla. Tarjolla oli kaikenlaisia ihania herkkuja. Jäi harmittamaan, etten ostanut oliiveja, vain juustoja ja kakkuja. Ihana piristys ruiske Turun markkinatarjonnassa. Vaikka neitsytperunafestivaali on kyllä ollut myös positiivinen tapahtuma. Keskiaikamarkkinat varmasti toistavat taas itseään.

5. kesäkuuta 2012

Keltainen kerros

Toukokuun väri oli ehdottomasti vihreä kirkkaissa sävyissään. Uudet lehdet työntyivät esiin ja lehmuksen vihreä ei ollut enää vain lankakerän väri. Pistaasi näkyi tänä keväänä kynsilakassa ja autonkonepellissä. Vihreää oli kaikkialla.

Hetkellisesti kilpailua syntyi kirsikankukinnan osalta. Turussa kukinta oli kuulemma näyttävä. Tänä keväänä kuljin kai katse maassa ja nenä kirjassa, koska kukinta jäi näkemättä. Harmittaa todella paljon. Onneksi Saint Paulia kukkii työpöydällä liikakastelusta huolimatta.

Siitepöly peitti kaiken jälleen keltaiseen kerrokseen. Aamutroppien lisäksi piti muistaa ottaa kosteita paperipyyhkeitä, kun lähti pyöräilemään. Joka aamuinen pyörän puhdistus vie hetken, mutta helpotti elämää. Tietenkin sisälle jääminen helpottaisi vielä enemmän, mutta kuka sitä kauniilla ilmalla nyhjöttää haluaa. Siitepölyn harmeista huolimatta, surullisena katselin, kun pihapuuta leikattiin. Naismetsuri sanoi, ettei hän leikkaa puusta torsoa, vaikka sitä oli tilattu. Puu oli kuulemma liian kaunis siihen. Onneksi kauneuden vaalijoita löytyy erikoisistakin hetkistä.