Korkeuksissa kohti lomaa

Loma on jossain edessä päin. Arki sitä ennen tuntuu usein väsyttävältä ja pitkäveteiseltä. Paitsi jos...

Kävelee lauantaipäivänä Kaivarin rantaa ja katsoo veneitä. Istuu keskiviikkoaamuna torilla aamukahvilla ja katselee torikojujen ympärillä olevaa vilinää. Kävelee iltakymmeneltä aikaan linnunlaulun täyteisessä metsässä. Käy päiväleffassa ja nauttii salin viileydestä paahtavan auringon sijaan. Seisoo tuulessa ja ympärillä on vain syreenien tuoksu. Kirjasta jota lukee niin, että unohtaa jäädä omalla pysäkillä pois. Loma onkin itseasiassa jo siinä. Arjen hetkissä, joissa on läsnä. Pienissä yllätyksellisissä retkissä. Matkoissa lähelle ja itseensä. Yksin tai käsi kädessä.

Loma voi olla vaikka lounaalla vesitornissa.

"Vesitorni ja ravintola ne yhteen soppii..." En tiennyt tänne tänään tulevani. 

Muoto ja mannermaa.
Vesitorneissa on jotain kiehtovaa. Menneen ja nykyisyyden yhteensovittumista.

Palapeli pilvistä. Emme olleet ihan varmoja pilvilajista.
Minun pilivitietouteni on hatara suvun taustoista huolimatta.
Kaunis se oli, ja se riitti. 

Meri ja taivas. Ne jatkuvat loputtomiin. Tai ainakin toinen niistä. 

Ruoka Haikaranpesässä oli ihan hyvää. Kaikki herkut oli pakko kokeilla.
Onneksi tässä on kahden edestä. Jakamisesta lomassakin on kyse. 

Miksi sitä lomalle jäisi? Ai niin siksi, että näin voisi tehdä joka päivä. En laske päiviä, koska ennen lomaa ehtii tehdä vaikka mitä ihmeellistä ja jälleen sen jälkeen.



Olen kirjoittanut aiemminkin vesitorneista. Ainakin Jyväskylästä.

Ruokajuhlaa arjessa

Kaupungista löytyy monenlaisia ravintoloita. Voi valita maan, raaka-aineen, valmistusvan, erikoistumisen tai jonkun muun kriteerin perusteella. 

Usein ravintolakäynnit sijoittuvat viikonloppuihin ja juhlahetkiin. Minulle ja serkulleni on tullut tavaksi käydä kerran, pari vuodessa jossakin uudessa ravintolassa aivan tavallisena arki-iltana. Kaupunkitilassa ravintola on arkena hyvin erilainen kuin vilkkaana viikonloppuna. Ruokailuun tulee erilaista rauhallisuutta ja mahdollisuutta. Ei tarvitse kuunnella puolella korvalla naapuripöydän keskusteluja tai juhlintaa. Saa keskittyä nauttimaan ruoasta ja jaetusta arki-illasta. 

Miten erilaiselta Tuomiokirkko näyttä toisesta kerroksesta katsottuna.
Ja samalla kuitenkin niin samalta. Punaiset verhot toivat oman vaikutelmansa. 

Tällä kertaa kävimme ravintola Sunn'issa. Yksinkertainen kattaus ja sama linja myös ruoissa. 

Milloin viimeeksi olet syönyt alkukeiton lasilautaselta? Minä en muista.
Ihanaa punajuurikeittoa. 

Possun poskea. Nam. Suli suuhun ja sopi täydellisesti lisukkeen kanssa yhteen. 

Emme saaneet Tori-menun jälkkäriä allergioiden takia. Vaihtoehtomme oli kuitenkin osuva päätös.
Pieni keksi toi meidän molempien mieleen näkkileivän. Hauska ylläri. 

Arjessa saa olla juhlaa. Sen voi luoda pienillä valinnoilla. Kokeilemalla jotain muuta kuin mihin on tottunut. Käymällä jossain hyvin erilaisessa paikassa. Eikä sen tarvitse olla kallista. Myös ravintoloilla on alennusmyyntinsä, laadukkaat sellaiset. Pitää vain vähän seurata ja olla ajoissa. 

Herkkuja lomamatkalta

Lomamatkan aikana pääsin syömään ihania herkkuja ja sain uusia makukokemuksia. En yleensä tee ruokakuvapäivityksiä, mutta tällä kertaa blogi saa hetken aikaa olla ruoka- ja kahvilablogi.

Ystäväni keitti quinoa salaattia varten. En ollut aiemmin syönyt sitä ja kokemus oli positiivinen. Maku oli mieto ja rakenne yllättävän pehmeä. Quinoa on kuulemma hyvin terveellistä ja sillä voi helposti korvata esimerkiksi perunan tai riisin. Täytyy ehdottomasti kokeilla sitä muussakin yhteydessä kuin savulohisalaatissa.

Viikon matkan aikana kävin monessa mukavassa kahvilassa. Maistoin kahdessa paikassa omenahyvettä ja molemmat olivat suussasulavia, vaikka hyvin erilaiset. Jyväskylän Torikeskuksessa sijaitsevan De Cafe'n omenahyveessä oli oikein onnistunut omenahillo ja ohut, pehmeä marenki päällä. Naissaaren Kahvihuoneen omenahyveessä oli sisällä omenakuutioita, jotka oli mahdollisesti kiehautettu kanelissa.

Naissaaren ilta-auringossa maistellussa omenahyveessä oli paljon isompi kerros marenkia kuin De Cafe'n versiossa. Kuten kuvasta huomaa palasta riitti loistavasti kahdelle.

Kävimme Jyväskylässä myös Elosella kahvilla. Valitsin tarjolla olleista makeista täytetyn croissantin. Se oli kuitenkin hieman vajavaisen oloinen täytetty croissant. Croissantissa piti olla mansikoita ja kermavaahtoa, mutta minun yksilöni ei ollut nähnyt edes yhtä kokonaista mansikkaa. Mahdollisuus herkutteluun jäi siis hieman puolitiehen tällä kertaa. (Turun Aschan Delin mansikka-croissant on paljon kauniimpi ja herkullisempi valinta.)

Vesilinnassa emme syöneet jälkkäriä, mutta koti-illallista ennakoimme syömällä alkuruoan. Kyllä, välillä on ihana käydä ravintolassa vain syömässä alkuruoka ja juomassa lasin viiniä.

Hiillostettu karitsanfilee oli mitä parhainta herättämään ruokahalua. Kotona sitten söimme tavallisemmin mummon ohjeella tehtyä kanacurry-kastiketta ja riisiä. 

Mäntyharjulla joimme kahtena iltapäivänä kahvit torilla. Aamulla leivottu munkkirinkilä oli todella hyvää. Kardemummaa oli taikinassa juuri sopivasti. Taidekeskus Salmelan ravintolassa emme käyneet sen korkeiden hintojen takia, mutta tein toiselta puolelta löytyvässä paikallisessa Kesäkahvilassa kävin kahdesti. Oli mukava istua pirttipöydän ääressä, kirjoittaa kortteja, syödä lohileipää ja nauttia järvimaisemasta.

Maisemalla on merkitystä myös kahviloissa. Varsinkin lämpimänä kesäpäivänä. Hyttyset kyllä iskivät nopeasti tätä maisemaa ihaillessa.

Palasin Tampereen kautta kotia työasioiden takia. Ihan sattumalta satuin Kahvilasalonkiin. En ollut koskaan aiemmin käynnyt siellä ja lopulta kävin paikassa myös iltapäivällä uudelleen. Kahvilassa oli ihana tunnelma ja tarjolla lapsuuden makeita herkkuja. Valitettavasti unohdin ottaa kuvan aamuteestä ja pienestä, suussa sulavasta "sokerikiharasta". Suosittelen ehdottomasti poikkeamaan, jos jää edes puolituntia junanvaihtoaikaa Tampereella. Juna-asemalta käveli noin viisi minuuttia Tuomiokirkkokadulla olevaan kahvilaan.

Lomaan kuuluu herkuttelu, mutta saa se kuulua arkeenkin. Matkan aikana oli syötyä ihania lounaita, päivällisiä ja aamupaloja. Kaurajauhosta tehdyt letut olivat uusi kokemus perinteisellä ohjeella. Oli ihana valmistaa ihmisten toiveista ruokaa. Ehkä syksyllä saan vuorostani laittaa ystävilleni kotona ruokaa, kun he pääsevät kylään.

Ensimmäisen aamun brunssiin kuului vadelmainen jälkiruokaa. Ystäväni oli koonnut kartio-lasiin kerroksittain turkkilaistayogurttia, hunajaa, vadelmia ja tummaa suklaata. Tällä herkulla oli ihana aloittaa lomapäivä. (Brunssilla oli tarjolla munakasta, pekonia, yogurttia, leipää, kasviksia ja leikkeleitä.)

p.s.
De Cafe'lla ei taida olla nettisivuja, koska niitä ei Google-haulla löytynyt. En myöskään nopealla haulla löytänyt paikkaa FB:stä.
Naissaaren Kahvihuoneen nettisivut olivat hyvin paikan näköiset.
Vesilinnan nettisivuilta löytyy myös lounasmenu.
Jyväskylän keskustassa oleva Elonen on aiemmin ollut positiivinen valinta.
Tampereen Kahvisalonki löytyy FB:stä.

Harjulta kanavan reunaan

Tänä kesänä kotimaan matkailu on jäänyt aika vähään. Heinäkuun lopuksi korjasin tilanteen. Suuntasin ensin Jyväskylään ystäväni huomaan. Ystäväni asuu sopivan matkan päästä kaupungin keskustasta asuinalueella, jota on peltojen päälle aloitettu rakentamaan vasta 1990-luvulla. Rinnetalolta oli kauniit maisemat järvelle. Talon ympärillä oli selkeästi uutta rakennuskantaa, joka onneksi oli osattu rakentaa tuhoamatta alueen puustoa. Männyt ja koivut eivät olleet tällä vuosituhannelle istutetun näköisiä. Teimme aamukävelyn rantaan, ja täytyy nostaa hattua Jyväskylän kaavoittajalle, joka oli saanut hyvin säilytettyä kauniin rantamaiseman, vaikka kolmenkymmenen metrin päässä alkoi hulppeat omakotitalot. Olisi ollut hieno kokemus päästä veneellä katsomaan miltä ranta näyttää järveltä päin.

Olen ollut Jyväskylässä aiemmin ja nähnyt keskustan elämänmenoa, joten oli mukava, kun ystäväni näytti uusia puolia kaupungista. En ollut käynyt kertaakaan aiemmin Vesilinnassa, harjulla sijaitsevassa vesitornissa. Näkymät olivat huikeat ja aurinkokin suosi meitä paistamalla pilvien välistä. Ilta-auringossa olikin ihana istua terassilla, syödä ja ihailla veden ja metsän vuorottelua maisemassa. Samaan iltaan kuului myös ihastuttava puistokävely Naissaaressa, jossa on ollut sahatoimintaa aiemmin ja nyt kanava ja sähkölaitos sekä ihastuttava kahvila. (Matkan kahviloista ja herkuista tulee myöhemmin oma päivityksensä.)

Jyväskylää Vesilinnasta katsottuna. Sattui aika pilvinen päivä, mutta suihkulähde näytti ryöppyävän säässä kuin säässä. 

Vesilinnan torni tuli kuvattua terassilta, muuten rakennus unohtui kuvata.

Naissaaressa oli yksityisiä asuntoja. Tämä näytti todella kauniilta ja tutustumisen arvoiselta lähemminkin. En kehdannut lähteä kyselemään iltasella pääsisikö rakennusta kiertämään lähemmin ja kuulemaan sen historiasta.  Ehkä vielä joskus.

Kanavan täyttöä en ole tainnut nähdä sitten lapsuuden Saimaan aikojen.

Naissaaren puistoalue kiersi ympäri rantaa. Hopeapajut olivat parhaimmillaan. 

Lomareissu jatkui Jyväskylästä Kangasniemelle, jossa näin ihan mukavan kesäteatteriesityksen Olavi Virrasta. Tämä taisi ollakin kesä ainoa kesäteatterireissu. Toisaalta viimeiseen kymmeneen vuoteen on tainnut kuulua lähes joka kesä yksi teatteri-ilta, joten perinne jatkuu sen osalta.