12. elokuuta 2012

Paljain jaloin

Kartan mukaan matka ei ollut pitkä. Kellon mukaan meni vain vartti. Runeberginkadun käveleminen päästä päähän oli pienten löytöjen aikaa ja väärän kenkävalinnan todellisuutta. Päkiät eivät pitäneet enää kesäsandaaleista, joten kenkien riisuminen oli ainoa vaihtoehto. Asfaltti ei polttanut kuumana jalkojen alla. Ilta-aurinko lämmitti vain poskia ja olkapäitä. Varpaat nauttivat viileästä kadusta.

En muista koska viimeeksi olisin kävellyt paljain jaloin kaupungilla. Jostain syystä paljaat jalat liittyvät minulla enemmän metsään, nurmikkoon ja rantahiekkaan kuin kuumaan asfalttiin. Havunneulaset ja kävyt ovat tutumpia pistelemässä holvikaarta kuin kivimurska ja uusi, tahmea, musta asfaltti.

Viileä, kuiva asfaltti rauhoitti jalkoja. Katu ei tuntunut enää pitkältä. Viimeiset kulmat jaksoi taas kengät jalassa. Kotona punaiset kengät palasivat laatikkoon odottamaan suutaria ja ensi kesää.