Juhlittua juhannusta!

Elämän eri vaiheissa muodostuu tai yrittää muodostua perinteitä. Juhannuksen juhlinta on yksi sellainen. Olemme jo useana vuonna veljieni kanssa yrittäneet juhlia juhannusta yhdessä. Olemmekin siinä onnistuneet, varsinkin sen jälkeen, kun pikkuveli hankki perheelleen mökin. Tänä vuonna sukulaisjuhannus oli jälleen mökillä. Nyt todella kauniissa juhannussäässä. Melkein neljän tunnin ajomatka on kyllä puuduttava, mutta parin pysähdyksen taktiikalla selvittiin molempiin suuntiin ja vain palatessa oltiin jonkin aikaa ruuhkassa. 

Mökkiretki toi meille ensimmäiset viiden pisteen tehtäväsuoritukset. Sillä mökki on Pertunmaalla, joka on viime vuonna liitetty Mäntyharjuun, joten saimme rastittaa vierailun Mäntyharjulla molempien kisaajien osalta.  

Juhannuksen aikana suoritimme seuraavat Maagisen kesäkisan yhden pisteen tehtävät: 

17. Vietä päivä katsomatta kelloa (ei myöskään puhelimen!)

Puoliso otti tämän omaksi asiakseen ja juhannusaatto oli tehtävälle tosi osuva päivä, koska ei ollut töitä ja minä olin vastuussa aikatauluista. Hän onnistui tässä todella hienosti!

216. Suosittele jollekulle luettavaksi kirjaa, josta ajattelet hänen pitävän.

Vein mökille mukanani Elisa Suokon Le Luxe -teoksen ja annoin se Marita-serkulle luettavaksi. Uskoin hänen pitävän siitä, koska se on (nais)historiaa käsittelevä romaani, jossa on mielenkiintoinen tarina. En ole sitä itse lukenut vielä, mutta kuullut kahdessakin radio-ohjelmassa siitä hyvää. Ehkä se olikin minulle suositeltu, jota suosittelen eteenpäin. 

322. Vihdo. 

Minun tapauksessa kyllä vastottiin vastalla.  Juhannussaunassa oli aamulla tehdyt vastat. Tuoksu oli ihana ja tuli vähän lapsuutta ikävä. 

193. Vietä someton päivä.

Totesin, että helpointa suorittaa tämä tehtävä olisi mökillä. Joten pidin juhannuspäivän somettomana. Omasta puhelimestani loppui akkukin, joten en edes ladannut sitä. Koko päivän aikana minulle oli tullut vaikka yksi whatsapp-viesti ja sekin ryhmään. Mökillä oli niin paljon kaikkea tekemistä, että siellä tämän suorittaminen luonnistui helposti. Kotona tämä olisi ollut vaikeampi, vaikka kotonakin on todella paljon kaikkea tehtävää. 

290. Loikoile riippukeinussa.

Loikoilin lauantai-iltapäivänä riippukeinussa mökillä ja luin Terry Pratchetin teosta. Nukahdin viiden sivun jälkeen. Taisin tarvita päiväunet. 

309. Souda soutuveneellä

Me soudettiin itseasiassa molemmat, mutta tästä saa puoliso pisteen. Minä soudin kälyni kolme kertaa, kun kävimme viemässä katistan, tarkastamassa sen ja hakemassa saaliin. Kalaakin tuli: saimme hauen ja 10 ahventa. Puolisoni souti pidemmän lenkin, kun kävimme kahdestaan soutelemassa lauantaiaamuna. 

361. Selvitä jokin asia sukusi historiasta, jota et tiennyt aiemmin.

Tähän voisi sanoa kaksikin. Juhannuksena puhuimme paljon äitiniäidin suvusta (Kerimäen Mustosista). Aivan uutena tietona minulle tuli, että Wilhelmiina-mummo (eli mummoni äiti) oli jo aiemmin ollut naimisissa ja hänellä oli poika Jussi Laamanen, joka kävi vielä 1950-luvulla "mökillä", vaikka hänen äitinsä oli jo tuolloin kuollut. Pohdittiin yhdessä olisiko hän mahdollisesti kasvanut "mökillä" meidän mummon velipuolena. Hänellä oli kuitenkin noin 20 vuotta ikäeroa mummomme kanssa, joten voi olla, etteivät asuneet samaan aikaa siellä. Lisäksi mummomme ei hänestä muistaakseni mitään puhunut. 

301. Sano ei johonkin ehdotukseen. 

Pikkuveljeni ehdotti, että pitäisimme Helsinki-päivän heinäkuun lopulla. Kieltäydyin siitä, mutta lupasin ottaa hänen lapsensa meille hoitoon, koska sitä hän halusi, vaikka yritti myydä sen kaupunkipäivänä minulle. :D

26. Käy yöuinilla.

Kävin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä yöuinnilla, kun en ennättänyt illalla saunaan ja sitten aamulla...

132. Käy aamu-uinnilla. 

Kävin sunnuntaiaamulla uimassa juoksuharjoituksen jälkeen. Tuli todella hyvä uida viileässä vedessä puolen tunnin juoksun jälkeen. Mökkirannassa oli hiljaista ja ei tuullut lähes ollenkaan. 

Juhannusperinteiden muodostuessa

Olen jostain syystä kirjoittanut paljon perinteistä tästä blogissa. Varsinkin omistani. Muutama sananen siis juhannusperinteistä(ni).

Lapsuuden juhannukseen kuului purjelentokoneen avokärryllä kyyti kokolle muiden lasten kanssa. Vartaiden grillaaminen ja tuntikausia kestänyt saunominen. Aikuisena... juhannukseen ei ole kuulunut samanlaista perinteiden ylläpitämisen tarvetta kuin pääsiäiseen tai jouluun. Olen ollut juhannuksia töissä ja kaupungissa. Vasta viime vuosina on alkanut muodostua juhannukseen liittyviä perinteitä, osa niistä ovat hyvin suomalaisia. Vuosi sitten olin Ahvenanmaalla mökkeilemässä, tänä vuonna Pirkanmaalla. Viikonloppuun kuului grillausta, Trivial Pursuitia, lettujen paistoa, valvomista... Samoja asioita kuin viime vuonna. Muodostuuko jo kahdesta kerrasta perinne? 

Taivas oli täynnä pilviä koko juhannuksen, mutta ei se mökkeilystä nauttimista estänyt.
Sisämaan maisema oli hyvin erilainen viime vuoden saaristomökkeilyyn.  

Tänä juhannuksena pääsimme saunomaan. Tein yhdessä ystäväni kanssa vastoja.
 Perinteisesti yhden ison ja yhden lasten vastan, vaikka matkassa ei ollutkaan yhtään pientä.
Vielä mummo ei olisi minusta ylpeä, mutta ehkä jonain päivänä.

Ensimmäistä kertaa olin kokolla, joka oli pihapiirissä.
 Itseasiassa niitä oli kaksi. Aiemmin illalla olimme
saunalla ihailleet vastarannan kokkoja.
Puolenyön aikaan taivas oli pilvessä,
 mutta tunnelma lämmin ja tulevaan katsova.   

Aamiasmaisemani ja lukunurkkani. Hetken kuluttua satoi niin, että vastaranta katosi.
Juhannukseen kuului viime kesänäkin lukeminen. 

Tekeekö ikä sen, että alkaa toimia ja viettää aikansa kuten miljoonat muut? Perinteissä eläminen liittää meidät osaksi jatkumoja ja elettyä kontekstiamme, mutta estääkö se samalla uuden muodostumisen? Minulla oli hauska juhannus ja oli hienoa olla lapsuudenystävien kanssa liikkeellä, mutta samalla kuitenkin pohdin miksi niin paljon perinteitä on elämässäni juuri nyt.

- - - -

Juhannukseen kuului myös some ja älylaitteet, kuten viime vuonna. Sekin on perinne, joka on ehkä tullut jäädäkseen. Tällä kertaa pelasimme "tunnista biisi ja esittäjä" -peliä hyödyntäen ipadeja ja puhelimia. Lapsuudenystäväni oli ainoa, joka tunnisti tämän teinivuosiemme hitin.

p.s. On ihan ok grillata kahdelta yöllä. Ainakin juhannuksena.

Kaupunkijuhannus täynnä naurua ja ihastumista

Olen viettänyt neljä peräkkäistä juhannusta Helsingissä. Kaupunkijuhannukset ovat olleet minulle yhtä hienoja kuin lapsuuden juhannukset asuntovaunulla. Tietenkin hetken aikaa kaipasi lentokentän isoa kokkoa ja vaunukyytiä kokon sytytykseen. Helsingin juhannukset ovat kaikki olleet erilaiset. Viime vuonna olin aattona Vanhankaupungin rannassa kosken lumoissa ja juhannuspäivänä kiertelimme kaupungin rantoja nauttien auringosta.

Tänä vuonna olimme jälleen veljeni luona. Juhannusaattona grillasimme kalliolle rakennetussa grillissä vartaita, makkaraa, paprikoita, sieniä ja paprikoita. Lisäksi tarjolla oli salaatteja ja uusia perunoita. Jälkkäriksi oli ihanaa paistettua juustokakkua marinoitujen mansikoiden kera. Seurana oli sukulaisia ja ystäviä vuosien takaa. Taustalla soi tieni-iän hitit ja välillä vähän uudempaa ja vanhempaakin musiikkia. DJ:nä toimi nuorin vieraista, alakoulua käyvä pikkumies. Oli hauska nähdä hänen innostuksensa etsiä kappaleita youtubesta ja testailla taitojaan levysoittimen ja mikserin kanssa. Illan aikana muisteltiin menneitä, perustettiin uusia yrityksiä, vaihdettiin neuleideoita ja keskusteltiin asuntojen ja mökkien hankkimisesta. Voisi kuvitella, että meno oli aika keski-ikäistä, vaikka ei se sitä kyllä ollut. Naurua ja mukavan rentoa menoa oli myöhään yöhön.

Juhannuspäivä oli sateinen, mutta ei se haitannut. Oli hauska käydä ystävän kolmipäiväisissä tupareissa pyörähtämässä. Kaupunginosa oli minulle uusi, joten tuli taas uusi puoli Helsingistä tutuksi. Toisella puolella katua viiskytluvun kerrostaloja ja toisella puolella suuria omakotitaloja. Oli ihana kävellä pitkää katua sateen ropistessa varjoon ja katsella kuinka erilaisia taloja on rakennettu vierekkäisille tonteille yli viisikymmentä vuotta sitten. Ystäväni asuu kommuunissa ja täytyy sanoa, että hänellä on kadehdittava koti; lämmin, avoin ja mahdollisuuksia täynnä. Olen usein miettinyt, miksi kommuuniasuminen ei ole yleisempää ja ainakaan tästä talosta en löytänyt yhtään syytä, miksi en itsekin voisi sitä joskus kokeilla.

Kaupunkijuhannus Helsingissä oli hauska jo neljättä kertaa peräkkäin. Ehkä ensi vuonna uudestaan.

p.s. Ystäväni kommuunista voi lukea lisää täältä.