Kesäpäivä Porvoossa

Kesälomaani on aina kuulunut kotimaan matkailu. Tänä kesänä aloitin sen vanhassa kotikaupungissa. Päivämatkailuun vaikutti kaksi asiaa: päivällä pyöräillään ja illalla syödään. Pyörämatkakohteeksi valitsimme Haikkoossa olevan Albert Edelfeltin kesäateljeen. Olin käynyt siellä joskus lapsena viimeeksi. Porvoosta ei aja kuin puolisen tuntia Haikkooseen. Tie on hyvässä kunnossa ja maisemat perinteiset suomalaiset lähiöstä peltomaiseen. Vasta loppumatkasta oli isoja mäkiä. 

Ateljee oli pieni. Idyllinen. Näkymä merelle oli uskomaton. Hyvin ymmärtää miksi Edelfelt on halunnut maalata siellä. Maisema on tietenkin muuttunut sadassa vuodessa, mutta nykyinenkin maisema inspiroi. 

Ateljeelle oli kohtuu hyvät opastukset Haikon kartanon kohdalta alkaen. Talon tunnisti aidan AE-kirjaimista ja aukioloaikakyltistä. 

Ateljee itsessään ei ollut kovinkaan suuri, mutta 130 vuotiaaksi se oli todella hienosti säilynyt. 

Museo-opas kertoi kattoikkunan olevan Suomen ensimmäisiä ateljeen kattoikkunoista. Ikää sillä oli 131 vuotta.

Muistona ostimme kehoituksesta erilaisia kortteja. 

Laskeudun rinnettä pitkin alas merenrantaan.
Rinteessä oli useampi kopio Edelfeltin tauluista, joita hän on maalannut ateljeessaan 30 vuoden aikana.  

Paluumatkamme alkoi Haikkoossa lounaalla. Oli rentouttavaa istua terassilla syömässä ja kuuntelemassa kielten sorinaa. Toinen kerta parin kuukauden sisällä, kun käyn kartanolla. Iltapäiväteen olisi tälläkin kertaa voinut nauttia, mutta helle sai vaihtamaan juoman kuplavedeksi. Kävelimme puistossa ja itsuimme merenrannalla ennen pyörien päälle hyppäämistä. 

Haikkoon puistossa oli rauhallista kävellä iltapäivällä.
Helle ei pahasti haitannut isojen puiden varjossa.

Olimme sopineet jo aamulla, että käymme jossain uimassa pyörälenkin aikana. Koska en ollut varma, missä mereen pääsee uimaan välillä Porvoon keskusta Haikkoo ehdotin uimapaikaksi Hiekkakuoppaa. Tämä lapsuuden yksi uimarannoista on vielä kaupungin huolehtima ja hyvä, puhdas vetinen uimapaikka. Vesiliukumäkeä ei kyllä enää ollut. Harmi. 

Hiekkakuopan vesi oli raikasta ja viileää. Pysähdys oli tarpeellinen. 

Viimeistä väliä emme voineet polkea pysähtymättä Päätimme vielä syödä jäätelöt jokirannassa J.L.Runeberg -laivan veressä. Laktoosittomien jäätelöiden valikoima on edelleen huono, mutta onneksi pari sorbettia löytyi listalta. 

Halusin kerrankin kuvata joen ilman perinteistä kirkkomaisemaa. 

Olimme sopineet, että päivää ei päätetä koti-iltaan vaan tehdään vielä jotain muuta. Päätimme käydä testaamassa uuden Sicapelle-ravintolan ja käydä kuuntelemassa kirkossa olleen iltakonsertin. Ravintola oli positiivinen kokemus, mutta vielä vähän on hiottavaa, jotta elämys olisi ollut loistava. Viiden ruokalajin menu sisälsi todella mieleenpainuvia makuyhdistelmiä, joita mielellään söisi uudelleen. Joskus pitäisi käydä syömässä siellä sunnuntaibrunssia, jota olen kuullut jo useamman kehuvan.

Pöytävaraus ei olisi ollut pakollinen näin arki-iltana, mutta varmuudeksi sen teimme. 

Yksi ruokakuva oli pakko jakaa. Jälkiruoka oli aivan uskomaton.
Menussa luki raparperia ja tuorejuustoa, mutta cream brulee oli tehty kyssäkaalista.
 Se oli todella raikas ja annoksen erilaiset tekstuurit loivat todella ihastuttavan kokonaisuuden. 

Päivän yksi ihanista löydöistä oli Sicapellen terassintuolien selkänojat.
Harvoissa paikoissa voi olla palmutuolit.  

Konsertti olisi ollut mielenkiintoinen sähkökantele ja saksofoni -esitys, mutta seuralaiseni halusivat lähteä kotiin. Pitkä pyörälenkki ja työpäivä olivat vieneet leideistä voimat. Ja olihan iltakävely kotiin vielä puolen tunnin matka. Neljä kuulemaani kappaletta olivat kyllä elämyksenä hieno. Ehkä joskus saan kuulla enemmän lisää.

Päivä oli oikein kaunis ja Porvoosta näki puolia, joita en ole pitkään aikaan nähnyt. Huomenna suunnata merelle, tai ainakin merenrantaan. Pitäisi useammin hypätä pyörän selkään ja ajaa uusille alueille tutuissa paikoissa. Kerkkoossa olisi kuulemma hyvä kahvila... ehkä vielä sinne tänä kesänä. 

- - - - - - - 

Missä tuli käytyä: 

Edelfeltin ateljeessa

Haikkoo

Sicapelle

Porvoon kirkon kirkkokonserteista lisää tietoa Porvoon kaupungin tapahtumakalenterista. 

Kaupunkikävelyllä ilman aurinkoa

Olemme useamman vuoden ajan puhuneet ystäväni kanssa, että tekisimme Naantaliin päiväreissun. Retki on aina vain muka kiireiden keskellä jäänyt, mutta tänä kesänä otimme itseämme niskasta kiinni ja lähdimme käymään naapurikaupungissa.

Naantalin kuuluisasta auringonpaisteesta ei ollut lähes koko päivänä tietoa. Se ei meitä kuitenkaan hidastanut. Kiersimme kirkkoa ulkoa ja sisältä. Hautausmaankin kiviä tuli luettua enemmän kuin vain vilkaisulta, vaikka latinantaidottomalle hienoimmat tekstit eivät auenneet. On harmillista, että hieno perinne hakata kiviin myös ihmisten ammatit ja sukulaissuhteet ovat uusista hautakivistä kadonneet.

Naantalin kirkko harmaana maantaipäivänä.
Kuvan otti Minna Lämsä, koska minun
digikamerani sanoi itsensä irti ensimmäisten kuvien jälkeen.

Naantalissa on vara valita missä käy syömässä ja tällä kertaa päädyimme Valborgiin. Jostain syystä mieleni teki pastaa, vaikka pizzaa oli alunperin tarkoitus syödä. Pinaatti-ricottatortellineja ei ollut pienuudella pilattu; annos oli hyvän kokoinen ja maukas lounas.

Lounaan jälkeen kiersimme vielä lisää vanhan kaupungin kujia ja katuja sekä tutustuimme kaupungin uudempaan puoleenkin. Löysimme kaksi myytävänä ollutta puutaloa ja hetken aikaa oli hauska leikkiä ajatuksella omistaa puutalo merimaisemalla Naantalissa.

Tämä punainen tupa ja sisäpihalla oleva päätalo olivat myynnissä.
Talon takaa aukeaa merimaisema. Joku saa ihanan kodin Naantaliin. (Kuva ML)

Ennen kotiinlähtöä halusimme käydä vielä vanhan kaupungin kävelykierroksella. Karvareita ja porvareita - korttelit täynnä tarinoita -kierros ei kyllä täyttänyt omalta kohdalta odotuksia. Itsekin oppaana toimineena olin yllättynyt kuinka sekavasti ja kävelykierroksen teeman ulkopuolelta opas puhui. Olin odottanut sukellusta Naantalin historiaan 1500-luvulta 1800-luvulle, joka olisi auennut vanhan kaupungin historian monikerroksellisuuden ja perinnerikkauksien kautta. Sen sijaan sainkin kuulla himpun historiaa ja paljon retostelua nykypäivän julkkiksilla. Tuntui, että olin historiallisen kaupunkikävelyn sijaan Naantalin markkinointikierroksella, jossa esiteltiin paikoin historiallisia tapahtumia liitettynä nykyisiin paikallisiin ja ei niin paikallisiin julkkiksiin. En sitten tiedä, onko opas vetänyt kierrosta jo liian monta kertaa ja kyllästynyt kertomaan vuosi toisensa jälkeen samoja asioita vai minkä takia hän keskittyi tuomaan opastuksen nykypäivään. Niihin kysymyksiin, joita Naantali -esitteessä esitettiin, jäi kyllä meidän kierrokselta vastaukset saamatta. Toivottavasti jollakulla toisella on ollut positiivisempi kokemus kuin minulla.