Ruokajuhlaa arjessa

Kaupungista löytyy monenlaisia ravintoloita. Voi valita maan, raaka-aineen, valmistusvan, erikoistumisen tai jonkun muun kriteerin perusteella. 

Usein ravintolakäynnit sijoittuvat viikonloppuihin ja juhlahetkiin. Minulle ja serkulleni on tullut tavaksi käydä kerran, pari vuodessa jossakin uudessa ravintolassa aivan tavallisena arki-iltana. Kaupunkitilassa ravintola on arkena hyvin erilainen kuin vilkkaana viikonloppuna. Ruokailuun tulee erilaista rauhallisuutta ja mahdollisuutta. Ei tarvitse kuunnella puolella korvalla naapuripöydän keskusteluja tai juhlintaa. Saa keskittyä nauttimaan ruoasta ja jaetusta arki-illasta. 

Miten erilaiselta Tuomiokirkko näyttä toisesta kerroksesta katsottuna.
Ja samalla kuitenkin niin samalta. Punaiset verhot toivat oman vaikutelmansa. 

Tällä kertaa kävimme ravintola Sunn'issa. Yksinkertainen kattaus ja sama linja myös ruoissa. 

Milloin viimeeksi olet syönyt alkukeiton lasilautaselta? Minä en muista.
Ihanaa punajuurikeittoa. 

Possun poskea. Nam. Suli suuhun ja sopi täydellisesti lisukkeen kanssa yhteen. 

Emme saaneet Tori-menun jälkkäriä allergioiden takia. Vaihtoehtomme oli kuitenkin osuva päätös.
Pieni keksi toi meidän molempien mieleen näkkileivän. Hauska ylläri. 

Arjessa saa olla juhlaa. Sen voi luoda pienillä valinnoilla. Kokeilemalla jotain muuta kuin mihin on tottunut. Käymällä jossain hyvin erilaisessa paikassa. Eikä sen tarvitse olla kallista. Myös ravintoloilla on alennusmyyntinsä, laadukkaat sellaiset. Pitää vain vähän seurata ja olla ajoissa. 

Julkisten tilojen naistenhuoneet

Kirjoitin jo kesällä aivan ihastuttavasta naistenhuoneesta. Tänä syksynä olen löytänyt kaksi hauskaa yksityiskohtaa kahdesta eri ravintolasta.

Erään helsinkiläisen ravintolan vessassa selkään tuijottaan viiksiniekka.
Kauaa ei uskalla tilassa olla.

Vaasassa sai ihailla vanhoja postikortteja naistenhuoneessa.
En kurkistanut toiselle puolelle, kuka kortit oli lähettänyt. Ehkä seuraavalla kerralla. 

Yksityiskohtia. Mietittyjä sellaisia. Viiksiniekka löytyy eräästä meksiloisesta pikaruokapaikasta. Oli hienoa nähdä kuinka paikan idea ja henki oli huomioitu kokonaisuudessa. Postikortit taas ovat 1800-luvulla rakennetusta kivitalossa. Ne sopivat yhteen sekä talon hengen että ravintolan italialaisen ruokalistan kanssa.

Il Banco oli täynnä yksityiskohtia. Lasiovet olivat omaa luokkaansa. 

- - - - -

Ravintolalöydöt:
Il Banco
Cholo

Vaaleanpunainen

Tein pienen, ihanan löydön.
Kävin Four Seasonsissa syömässä ja ihastuin ravintolan vessaan.
Se oli pikkuruinen ja vaaleanpunainen.
Ei krumeluureja, mutta muutamia pieniä yksityiskohtia pienenpienessä tilassa.

Yksinkertaisuutta.

Kesään tarvitaan sitä.

Uudella vaaleanpunaisella TB:n paidallani saattoi olla jotain tekemistä lumoutumisen kanssa.

Kamera ei sattunut mukaan, joten kannatta käydä itse katsastamassa.

Missäs sinä olet alkukesän viettänyt?

Kesään kuuluu monenlaisia herkkuja. Ihania kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Kulttuuritapauksia katujen varsilla, pihoissa, puistoissa ja siltojen alla. Itsellä alkanut kesä on mennyt aikalailla sisällä nyhjöttäessä töiden, opiskelujen ja gradun kirjoittamisen takia.

Vähän kesän aarteita on tullut maisteltua. Viikko sitten nautin ihanan illan ystävien ja sukulaisten seurassa Panimoravintola Koulun historian luokassa. Valitettavasti joukossa oli vain yksi laulava uskalikko. Esitys oli kyllä ihana ja kiitos kummin, se on myös nyt tallennettuna muistitikulle, kovalevylle ja pilvipalveluun.

Kaupungin ravintolatarjontaa piti myös kokeilla brunssin osalta. Roccan ulkoterassilla oleva barbeque-brunssi oli todella maukas yllätys. Sopi porukan kasvissyöjille kuin pelkkään lihaan suuntautuneelle seurueen miesjäsenelle. (Jäimme kaipaamaan grillistä muutakin kasviksia kuin maissia, mutta ihanat salaatit täyttivät vatsamme hyvin.)

Eilen suuntasin ystäväni kanssa Tuomiokirkkoon kuuntelemaan Georgia Boy Choir'in esitystä. Keskiaikaisessa kivikirkossa soi poikien äänet todella kauniisti. Suurin osa kappaleista oli vanhempaa hengellistä musiikkia, joten latinaa osaamattomana ymmärsin vain kohtia sieltä täältä. Uudempaa musiikkia löytyi esityksen loppupuolelta ja kajautti kuoro ihan kohtuu hyvän version Finlandiastakin. Huomasi kyllä, ettei suomea kukaan puhunut äidinkielenään. Poikakuoro oli CCI:n vieraana Turussa. En tiedä oliko mainostus pettänyt vai oliko kaatosade syynä, mutta kirkossa oli hädin tuskin enemmän kuuntelijoita kuin esiintyjiä. Samaan olen törmännyt useissa konserteissa Tuomiokirkossa. Jäin pohtimaan, kuuntelenko jotenkin poikkeuksellista musiikkia vai eikö ihmiset nauti kaupungin sydämessä olevista konserteista? (Joululauluja ei lasketa nyt mukaan; silloin ei tahdo saada paikkaa ellei tule tuntia aiemmin.)

Jos millään ehdin, menen torstaina katsomaan Logomoon Turku valokuvissa -näyttelyn. Jos sieltä saisi ideoita graduun. Tällä hetkellä naiseni kuluttavat korkokenkiään ja säästelevät kukkaron pohjalla pyöriviä shillinkejä. Löysin graduun ja mahdolliseen ensi kevään Lontoo-matkaani varten Suomalaisesta ihastuttavan Lontoo-oppaan, johon on koottu Vintage-kauppoja. En raaskinut sitä vielä hankkia, mutta ehkä se täytyy huomenna hakea kotia.

Edit: Minun piti kirjoittaa Ranskalaisista markkinoista, jotka olivat viikko sitten kirjaston edustan aukiolla. Tarjolla oli kaikenlaisia ihania herkkuja. Jäi harmittamaan, etten ostanut oliiveja, vain juustoja ja kakkuja. Ihana piristys ruiske Turun markkinatarjonnassa. Vaikka neitsytperunafestivaali on kyllä ollut myös positiivinen tapahtuma. Keskiaikamarkkinat varmasti toistavat taas itseään.