Kaupungin vaahterat ovat vaihtaneet väriä. Takapihan vaahtera pudottaa kirkkaan keltaisia lehtiä. Kannoin niitä tänään lahjaksi ja kotiin sylin täydeltä. Lehtimeren keskellä teki mieli heittäytyä selälle ja sulkea silmät. Piiloutua kasan alle ja hengittää syksyn kosteaa tuoksua. Juhlamekon reunat hivelivät lehtiä, kun kyykyssä poimin maljakkoa varten punertavia sateen pudottamia lehtiä. Selän takana kerrostalon ikkunat tuijottivat touhuani. Ja aina vain teki mieli heittäytyä lehtimereen.
 | |
| Pihan löytöjä. |
Syksy on tuntuu pimeältä kaupungista, vaikka todellisuudesta katuvalot valaisevat tienreunoja. Harmaat pilvet ja loputon sadeverho tuntuvat painuvan ihmisten päiden ylle ja ympärillä oleva värien ja tuoksujen kirjo ei yllä ihmisten puheisiin asti. Talvea on jo alettu pelätä.
En ole päässyt metsään. Sienet ovat nousseet vastaan tienreunuksen nurmikoille ja puistojen lehtimeriin. Tunnistin mustesienen ja muistin kuinka niitä nousi lapsuudessa joka syksy pihanurmikolle ja kuinka ne maistuivat paistettuna hyvältä. Kaupunki voi olla löytöjen ja metsien makujen paikka, kun vain rohkeasti nostaa lehden tai sukeltaa lehtimereen. Pelkäämättä ikkunoiden tuijotusta.
