Oman (sisäisen) pihan löytöjä

Olen huomannut, että minulla on hakemista vielä tässä piha- ja puutarha-asiassa. Oma piha tuntuu ihanalta, mutta samalla siihen liittyviä asioita on vaikea aloittaa ja tehdä. En tiedä johtuuko se siitä, ettei minulla oikeasti ole pihanhoidosta kovinkaan kummoista kokemusta, ja sen takia en ehkä uskalla tai saa itseäni ulos kaivelemaan, kuokkimaan, istuttamaan ja ihmettelemään. Vai onko kyse siitä, että minussa asuva laiskuus käyttää mieluummin ajan työhön, harrastuksiin ja kodin seinien sisäpuolella? Veikkaan tällä hetkellä kyllä ensimmäistä. Piha kaikkine työmäärineen jopa ehkä vähän pelottaa. 

Eilen kuitenkin päätin ottaa riskilläkin itseäni niskasta kiinni. Olin jo puolitoista viikkoa sitten ostanut liljojen, pionien ja salkoruusujen mukuloita puutarhamessuilta. Ne oli vihdoin pakko istuttaa ainakin ruukkuihin, jotta eivät homehtuisivat. (Yhdessä oli jo merkkiä asiasta.) 

Huomioni ennen aloitusta oli: 

1. Ensi kerralla, kun ostan kasvien juurakoita/mukuloita irtomyynnistä, otan kuvan kyseisestä mukulasta ja kyltistä, jossa näkyy sen nimi sekä millainen kasvi siitä on tulossa. 
2. Kirjoitan myös heti ylös kaikki ohjeet mitä saan myyjältä. Vaikka netti on täynnä erilaisia vinkkejä ja ohjeita, niin juuri niitä tietoja mitä yritin aiemmin kaivella muistini kätköistä, ei sieltä löydy pikaisella googlettamisella. (Tämä voi johtua ihan siitä, ettei minulla ole vielä oikeaa sanastoa ja termistöä hallussa millä löytyisi kaipaamasi tieto.) 
3. Tee istutus heti eli muista ostaa myös ruukut, mullat jne. samalla reissulla tai ainakin samana päivänä! 

Sain minä sitten istutettua liljat näihin neljään saviruukkuun ja tuohon yhteen isoon valkoiseen. Toivottavasti istutin oikein, kun en muistanut enää miten se piti tehdä. Tuolla takana on laakeassa entisessä lasagnevuoassa ne salkoruusut. En muistanut miten niiden juurakot piti istuttaa, enkä löytänyt netistä vartin hakemisella tietoa asiasta. Aiheutin ehkä itselleni nyt katastrofin niiden osalta, kun ovat pitkittäin, vierekkäin tuossa lasagnevuoassa, odottamassa maahan pääsyä. 

Pionien ruukkuistutuksesta eivät tulleetkaan kuvaa. Ne istutin samalla tavalla kuin liljat. Siirrän ne varsinaiselle kasvupaikalle, kun saan päätettyä mihin ne edes pihallani haluan. Ongelmana on osittain se, että muutamien puiden kaatamisesta on ollut puhetta ja jos niin tehdään pihan valoisuus ja ilme muuttuu niin, että pioneille olisi useampikin mahdollinen paikka. Kuulemma pioni ottaa helposti itseensä siirrettäessä, joten nyt muutaman viikon sisällä pitäisi keksiä mihin ne oikeastaan haluan seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi ainakin. Liljoille keksin jo pari vaihtoehtoa. Täytyy vielä keskustella niistä puolison kanssa. Salkoruusullekin on kaksi vaihtoehtoa. 

Helpot istutettavat olivat orvokit. Hain niitä eilen Kankaanrannan puutarhalta. Olin pyörällä liikenteessä, joten matkaan ei lähtenyt kuin kymmenen tainta ja ainakin tuohon isoon istutusastiaan olisi voinut vielä kolme tia neljä laittaa lisää. Rönsyileeköhän tai leviääköhän orvokki vai kannattaako hakea pari tainta lisää? Minulla kun ei ole sitä aiemmin ollut edes parvekekukkana, niin ei ole kokemusta.

Innostuin myös kiertämään pihaa eilen tarkemmin ja ihmettelemään mitä sieltä löytyy "luonnostaan" ja edellisen omistajan jäljiltä. Pieniä värien pilkahduksia löytyi, joten ehkä seuraavan parin viikon sisällä näkee muuallakin kuin ruukuissa kukkia. Pikkuruisia narsisseja oli ainakin pihan reunalla olevassa ojassa ja kasvimaalla. Niitä voisi yrittää siirtää ja ryhmitellä.

Minun syksyllä maahan iskemät tulppaanien sipulitkin näyttävät hyvinvoivilta. Ehkä nekin voisi ensi vuodeksi laittaa vähän fiksummin.

Niin ja sitten vielä siitä katastrofin aiheuttamisesta.... Jätin kaikki ruukut yöksi ulos, koska lämpötilaksi oli luvattu jopa +9 astetta. Saapa nähdä palelutinko istutukset heti. Täytyy laittaa se ulkomittari kiinni seinään, jotta voi tarkastella illalla lämpötilan laskua ja siirtää tarvittaessa autotalliin nuo ruukut.

Kasvimaan suhteen näyttää myös huolestuttavalta, kun esikasvatuksessa ei ole kuin parsaa, joka antaa satoa vasta useamman vuoden päästä. 😃 Sain onneksi tomaatin ja chilin taimia yhdeltä ystävältä täältä kylältä. Ne kyllä tarvitsisivat kasvihuoneen, joten tässä joutuu hankkimaan sellaisen vielä kevään aikana.

En voi kuin miettiä, tuleekohan minusta ajan myötä pihan suhteen viherpeukalo? Vai jäänköhän sattumanvaraiseksi harhailijaksi?

Omakotitalon tuomat "harrastukset"

On asioita, joista ei kuvittele innostuvansa. On asioita, joita ei ikinä usko tekevänsä. Ja sitten on niitä asioita, joita on odottanut ja toivonut joskus pääsevänsä tekemään. Muutto omakotitaloon toi kaikkia näitä mukanaan. Aiemmin kirjoitin jo talon lämmittämisestä, joka edelleen on ihana ja innostava asia. Voisi kai sitäkin pitää "harrastuksena", vaikka onkin arjen kannalta välttämätön ja tärkeä asia. Pari kertaa ollaan tultu reissusta kotiin niin, että ulkona pakkanen paukkuu ja sisällä on vain 14 astetta lämmintä. Silti on ollut mukava hakea puita ja sytyttää takat ja aloittaa taas prosessi "alusta".

Piha ensilumen aikaan. 

 Yksi asia, josta en kuvitellut innostuvani on lumenluonti. Varsinkin tammikuussa oli mukava lähteä ulos tekemään polkuja, kulkureittejä ja aukeita alueita lumeen. Lumi oli kevyttä kuin puuteri ja helposti siirreltävää. Sunnuntaina ja tänään on kolan työntäminen ollut raskaampaa, kun lumi on vesisateiden myötä muuttunut tahmeaksi ja painavaksi. Silti molempina päivinä on ollut mukava saada pihaan kulkuväylät polviin upottavien hankien sijaan. Ennen talvea 2017 en ollut koskaan oikeastaan tehnyt lumitöitä. Ei kerrostalossa asuessa tarvinnut. Ja vasta nyt talon myötä olen oikeasti tehnyt lumitöitä. Voihan olla, että tämä talvi vie vielä innostukseni lumenluonnista, mutta ainakin tällä hetkellä se tuntuu yhdeltä parhaimmalta tavalla viettää omaa aikaa. Korvissa kuunnelma, käsissä lumikola ja edessä iso piha hankineen.

Piha, kun lumitöitä on tehty kuukauden verran.
Ei sitä koko nurmikenttää tarvitse kolata. Onneksi.

Yhtenä talon myötä tulleena harrastuksena on kukkien ja kasvien kasvatus. Vaikka hanki onkin maassa, on mukava jo aloitella kevään puutarhan laittoa. Olen pohtinut mitä puita istutetaan, mitä kukkia ja marjapensaita voisi tuoda pihaan lisää, rakennetaanko kasvihuone pihalle ja mitä tehdään nykyiselle pienelle kasvimaalle. Käly toivoi, että kasvatamme parsaa. En ollut edes ajatellut sitä, mutta olisi kyllä mielenkiintoista kokeilla sitä. No saapa nähdä mitä innostukselle ja suunnitelmille käy, kun lumi on sulanut ja olisi oikeasti aika iskeä sormet multaan. Sisäkasvienkin hoitajana olen aika unohteleva ja huolimaton.

Posliinikukka odottaa, että istuttaisin sen ruukkuun.
Sisäkukkia on tullut aiemminkin pistokkaista kasvatettua, mutta ulkokasveille en ole sitä koskaan tehnyt.
Nyt pitäisi käydä ostamassa siemenet, jotta ne ehtisivät itää ja kasvaa hyvin ennen istutusvaihetta keväällä. 

Remontointi ja sisustaminen ovat myös talon mukanaan tuomia harrastuksia, vaikka jälkimmäinen on ollut jo pitkään "harrastuksenani". Olen oikeastaan koko aikuisikäni asunut vuokra-asunnoissa, joissa ei ole vain tehnyt mieli tehdä remonttia. Osassa on ollut jo omaan makuuni sopivat ratkaisut ja osassa remontointi oisi vaatinut poismuuttaessa alkuperäiseen palauttamista, joten maalisutiin tarttuminen ei ole ollut vaihtoehto.

Tietenkin muutto omaan taloon tuo mukanaan sisustamista ja remontointia. Pintoja haluaa muuttaa oman maun mukaiseksi ja pientä korjaustarvetta edellisten asukkaiden jäljiltä on lähes aina. Minulle remontointi on uusi juttu, enkä voi sanoa, että olisin siihen hurahtanut. "Vähitellen, vähitellen" on ollut mottoni. Mielestäni pitää asua uudessa kodissa, jotta oikeasti varmistuu siitä mitä sinne haluaa ja mikä sinne sopii. Avaimet saatuamme teimme kuitenkin alakerran lattiarempan, koska huonekalujen sisäänkantamisen jälkeen se olisi ollut työläs juttu. Lattian väristä päättäminen oli yllättävän vaikeaa, mutta lopputuloksesta olen tyytyväinen. Hiottu, lipeöity ja vaaleaksi öljytty mäntylattia on valoisa verrattuna alkuperäiseen tummaan. 

Olin päättänyt, että tapetoimme kaksi seinää alakerrasta. Oikean tapetin valitsemisessa meni kuitenkin useampi kuukausi ja lopulta vasta viikkoa ennen joulua revimme vanhat tapetit ja liisteröimme uudet seinille. Vaikka tapetointi ei olekaan vaikea tai isotöinen pintaremonttihomma, oikean tapetin valitseminen kesti pitkään. En halunnut valita sellaista tapettia, joka vaihdettaisiin jo muutaman vuoden sisällä. Lapsuuden kodissani mentiin samoilla väreillä melkein 15 vuotta ja tämä sisustusajattelu on tainnut jäädä minuunkin. No ehkä nyt valitsemani tapetit tulevat vaihtumaan vähän nopeammalla aikataululla, mutta ei todennäköisesti kuitenkaan viiden vuoden sisään.

Vanha tapetti juuri ennen pois repimistä. Moni ystäväni ihmetteli miksi näin kauniin tapetin haluan pois.
Itse en vain kokenut sitä omakseni ja sellaiseksi mitä haluaisin katsella. 

Tapettien repiminen oli kyllä hauskaa. :D

Tilalle tuli vaalenpunainen Emma von Brömssenin tapetti, jossa on Japaninvaahteran lehtiä.
Pienempi kuvio ja miun viime vuosina kodin sisustukseen tuoma vaaleanpunainen
olivat pitkän valinnan jälkeen ne mihin päädyin. 
En uskaltanut valita William Morrisin runsaita kukkia. Ehkä ensi kerralla.

Koska tapetoiduilla huoneilla on eri käyttötarkoitukset (ensimmäinen on seurustelu- ja toinen makuuhuone), halusin niihin erilaiset tapetit. Olin aiemmin syksyllä ostanut Emma von Brömssenin verhot ja lopulta innostuinkin juuri hänen tapeteistaan. Hänen muotokielensä ja kuviointien selkeys sai valitsemaan Japaninvaahteratapetin ja harmaansinertävän pilkullisen taperin. Kotona tehdyt pienet remontointihommat eivät ole saaneet minussa syttymään mitään remontointipaloa tai sisäistä pientä timpuria esiin. Sen sijaan suhtaudun remontteihin "tehdään, koska tämä on tehtävä" -asenteella.

Sisustamisen kanssa on eri tilanne. Kaikenlaisia sisustusratkaisuja on tullut mietittyä ja kehiteltyä. Osa niistä on jo toteutunut ja osa niistä odottaa oikeaa löytöä. Sen voin myöntää harrastuksekseni edelleen.

Talon myötä "harrastukset" varmasti alkavat vielä näistä lisääntyä. Melkein jännityksellä odotan niitä.

Pitkien kävelyjen varrelta

Kaupungit ovat kävelyistä tehtyjä. Olin ystävieni kanssa viime kuussa Porvoossa. Toinen heistä oli emsimmäistä kertaa siellä ja toinen oli lapsena asunut meidän kulmilla. Kiersimme loppujen lopuksi aika pienellä alueella, koska lauantaipäivä oli hyvin sateinen. Vanhassa kaupungissa ja sen ympäristössä on paljon erilaista nähtää.

Vierailun aloitimme Runebergin kotimuseosta ja Walter Runebergin veistoskokoelmasta, koska ne ovat ehkä keskeisimpiä museoita Porvoossa. Itse olen käynyt viimeisen parin vuoden aikana kotimuseossa useampaan otteeseen, mutta veistoskokoelmassa viimeeksi varmasti 1990-luvulla.

Runebergin kodin puutarha oli vielä paikoin täydessä kukassa.
Puskista sai poimia karviaisia ja viinimarjoja. 

Itse kodissa ei saa sisällä kuvata, mikä on harmi, mutta ihan ymmärrettävää. 

Museoiden lisäksi perjantaihin kuului vanhan kaupungin pikkupuodit ja kahvilla käynti. Cafe Gabriolessa söimme lounaan ja päiväkahvit, ja perinteisessä Cafe Helmessä nautimme iltapäiväteet.

Porvoossa ei käydä piipahtamatta kahville ja kakulle Cafe Gabriolessa.
Me olimme suklaalinjalla:  Sacher, Schwarzwaldin kakkua ja suklaaprinsessa. 

Lauantaina meidät yllätti sade useampaan otteeseen. Olimme alunperin ajatelleet mennä lintutornille tähyilemään merelle ja katsomaan rantaheinikossa kesää viettäviä mullikoita, mutta puolessa välissä matkaa taivas aukesi ja vettä tuli saavista kaatamalla. Palasimme sitten majapaikkaan ja muutimme suunnitelmia.

Päädyimme kävelemään toista reittiä vanhaan kaupunkiin (bulevardi, kirjasto, entinen eläinmuseo) ja vanhalle asemalle. Sadekuurojen takia iltapäivästä tuli rikkonainen, mutta näimme paljon kaikkea läheltä vanhaa kaupunkia.

Lauantaina näimme vanhalla asemalla lättähatun. Se oli juuri lähdössä.
 Jos ei olisi ollut paluulippuja bussiin, olisimme vaihtaneet menopeliä. 

Porvoossa yksi ihanimmista asiosista on metsiköt kaupungissa. Harvemmin kuitenkin
 tulee kuljettua Näsinmäellä. Tällä kertaa kävelimme siellä. Ensi kerralla ehkä
Joonaanmäellä tai Linnamäellä. 

Oli pakko ottaa kirkosta hieman erilainen kuva. Myös jokikin näkyy pilkahduksena.
 (Kuva otettu Näsinmäen näköalapaikalta, siirtolohkaseen vierestä.)

Vanhan kaupungin pikkuputeekkeja kierrellessä teimme monia hauskoja löytöjä. Sisustusideoita ja maalausvinkkejä keräsimme useasta eri paikasta. Cafe Fannysta löydetty tapetti mietitytti: Sopisiko tämä kotiin vai ei?

Näsinmäen hautasmaasta tuli osittain sattumalta yksi kohteistamme.
Syynä oli Walter Runebergin veistoskokoelmassa vierailu ja siellä kuullut kertomukset
 hautausmaan patsaista. Yksi sykähdyttävimmistä oli tämä Ville Walgrenin haudan muistomerkki. 

Schaumanin haudalla kävimme myös. Emme mistään isänmaallisesti kunnioitukseta
vaan kiinnostuksesta millaisen muistomerkin ylioppilaat aikoinaan hänelle pystyttivät. 

Ennen kotiin lähtöä oli vielä saatava ruokaa, joten valitsemme yhden kaupungin uusista (siis minulle vanhalle porvoolaiselle uusista) ravintoloista. Vanhasta kaupungista löytyy Gabriel 1763 -ravitnola. Itseasiassa olin jo kerran syönyt siellä tänä vuonna, joten osasin suositella sitä loistavaksi pizzapaikaksi. Vieraani valitsivat Pellingin ja Alvan. Minä punajuuriin ja pinaattiin ihastuneena valitsin Runebergin, mikä sopi myös reissumme kohteisiin hyvin.

Runeberg oli varmasti yksi parhaista pizzoista, jonka olen syönyt. Yksin syötäväksi kyllä ehkä liian iso. 

- - - - - -

Missä kävimme:
Cafe Helmi
Cafe Gabriole
Cafe Fanny
Gabriel 1763
Vanha Porvoo
Runebergin koti
sekä monessa pienessä kaupassa ja vähän muuallakin.

Kukkien valtakunta

Täällä tuoksuvat pihan kukat, myös sisällä.
Vaihdoin uusia kukkia maljakoihin. Keräsin talonemännän asettelemat kukat yhteen ja poistin kaikki huonot. Kaikki edelleen hyvin kukassa olevat keräsin ja asettelin uudelleen pariin maljakkoon. Sen jälkeen otin sakset käteen ja etsin puutarhasta uusia kukkia tyhjiin vaaseihin.  

Talonemäntä oli tuonut ison kimpun valkoisia valkovuokon näköisiä kukkia,
 joista  muutaman oli vielä pystypäin pienempään maljakkoon laitettavaksi. 

Eteiseen vaihdoin kimpun tilalle yhden yksittäisen jasmiinin oksan. 

En ole pitänyt itseäni ruusuihmisenä, mutta muutaman niitäkin leikkasin sisälle. 

Emännän asetelmasta sain vielä orvokkimaljakon keittiön pöydälle. 

Viimeeksi olen sitotunut kukkakimppuja keväällä 2011 työpaikan kevätretkellä Turussa.
Muistin sen kimpun ja yhteisen tunnin ihanien työkaverien kanssa tätä kootessa.
Harmi, ettei minulle ole jäänyt kuvaa siitä kimpusta tai päivästä. 

Lisäsin pitkiä kukkia emännän jo olemassa olevaan asetelmaan.
Muutaman oksan sijasta tuli runsautta, värienkin. 

Puutarha... En tiedä olisiko minusta ikinä hoitamaan tai kasvattamaan sellaista. Ihailen muiden tarmokkuutta ja kättenjälkeä. Pidän kuitenkin kukkien asettelusta. Ne tuovat sisälle tuoksuna koko kesän, väreinä ja muotona koko elämän mahdollisuudet. Toivottavasti en tänä talonvahtiaikana tee pahaa jälkeä puutarhassa. 

Talonvahtina paahteessa

Tästä se alkaa. Elämäni ensimmäinen talonvahtiviikko. Luvassa on aurinkoista säätä, kävelylenkkejä, uimista, lukemista, grillausta... Vihdoin on kesän paahde alkanut.

Aamiaisen hiljaisuus.
Valkoisessa keittiössä talonemännän poimimia kukkia ihastellessa.

Tästä se alkaa. Pikkukaupunkilaisuus, ainakin vähäksi aikaa taas. Hiekkateitä, lasihyttejä, italialaista jäätelöä, aikaan kadonnutta kokemushistoriaa.

Viikon turvapaikoista ensimmäinen. Vihreä varjoni. 

Tästä se matka alkaa, kohti erilaista syksyä; ruusujen tuoksusta ja teen mausta.