25. huhtikuuta 2019

Oman (sisäisen) pihan löytöjä

Olen huomannut, että minulla on hakemista vielä tässä piha- ja puutarha-asiassa. Oma piha tuntuu ihanalta, mutta samalla siihen liittyviä asioita on vaikea aloittaa ja tehdä. En tiedä johtuuko se siitä, ettei minulla oikeasti ole pihanhoidosta kovinkaan kummoista kokemusta, ja sen takia en ehkä uskalla tai saa itseäni ulos kaivelemaan, kuokkimaan, istuttamaan ja ihmettelemään. Vai onko kyse siitä, että minussa asuva laiskuus käyttää mieluummin ajan työhön, harrastuksiin ja kodin seinien sisäpuolella? Veikkaan tällä hetkellä kyllä ensimmäistä. Piha kaikkine työmäärineen jopa ehkä vähän pelottaa. 

Eilen kuitenkin päätin ottaa riskilläkin itseäni niskasta kiinni. Olin jo puolitoista viikkoa sitten ostanut liljojen, pionien ja salkoruusujen mukuloita puutarhamessuilta. Ne oli vihdoin pakko istuttaa ainakin ruukkuihin, jotta eivät homehtuisivat. (Yhdessä oli jo merkkiä asiasta.) 

Huomioni ennen aloitusta oli: 
  1. Ensi kerralla, kun ostan kasvien juurakoita/mukuloita irtomyynnistä, otan kuvan kyseisestä mukulasta ja kyltistä, jossa näkyy sen nimi sekä millainen kasvi siitä on tulossa. 
  2. Kirjoitan myös heti ylös kaikki ohjeet mitä saan myyjältä. Vaikka netti on täynnä erilaisia vinkkejä ja ohjeita, niin juuri niitä tietoja mitä yritin aiemmin kaivella muistini kätköistä, ei sieltä löydy pikaisella googlettamisella. (Tämä voi johtua ihan siitä, ettei minulla ole vielä oikeaa sanastoa ja termistöä hallussa millä löytyisi kaipaamasi tieto.) 
  3. Tee istutus heti eli muista ostaa myös ruukut, mullat jne. samalla reissulla tai ainakin samana päivänä! 




Sain minä sitten istutettua liljat näihin neljään saviruukkuun ja tuohon yhteen isoon valkoiseen. Toivottavasti istutin oikein, kun en muistanut enää miten se piti tehdä. Tuolla takana on laakeassa entisessä lasagnevuoassa ne salkoruusut. En muistanut miten niiden juurakot piti istuttaa, enkä löytänyt netistä vartin hakemisella tietoa asiasta. Aiheutin ehkä itselleni nyt katastrofin niiden osalta, kun ovat pitkittäin, vierekkäin tuossa lasagnevuoassa, odottamassa maahan pääsyä. 

Pionien ruukkuistutuksesta eivät tulleetkaan kuvaa. Ne istutin samalla tavalla kuin liljat. Siirrän ne varsinaiselle kasvupaikalle, kun saan päätettyä mihin ne edes pihallani haluan. Ongelmana on osittain se, että muutamien puiden kaatamisesta on ollut puhetta ja jos niin tehdään pihan valoisuus ja ilme muuttuu niin, että pioneille olisi useampikin mahdollinen paikka. Kuulemma pioni ottaa helposti itseensä siirrettäessä, joten nyt muutaman viikon sisällä pitäisi keksiä mihin ne oikeastaan haluan seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi ainakin. Liljoille keksin jo pari vaihtoehtoa. Täytyy vielä keskustella niistä puolison kanssa. Salkoruusullekin on kaksi vaihtoehtoa. 



Helpot istutettavat olivat orvokit. Hain niitä eilen Kankaanrannan puutarhalta. Olin pyörällä liikenteessä, joten matkaan ei lähtenyt kuin kymmenen tainta ja ainakin tuohon isoon istutusastiaan olisi voinut vielä kolme tia neljä laittaa lisää. Rönsyileeköhän tai leviääköhän orvokki vai kannattaako hakea pari tainta lisää? Minulla kun ei ole sitä aiemmin ollut edes parvekekukkana, niin ei ole kokemusta.



Innostuin myös kiertämään pihaa eilen tarkemmin ja ihmettelemään mitä sieltä löytyy "luonnostaan" ja edellisen omistajan jäljiltä. Pieniä värien pilkahduksia löytyi, joten ehkä seuraavan parin viikon sisällä näkee muuallakin kuin ruukuissa kukkia. Pikkuruisia narsisseja oli ainakin pihan reunalla olevassa ojassa ja kasvimaalla. Niitä voisi yrittää siirtää ja ryhmitellä.


Minun syksyllä maahan iskemät tulppaanien sipulitkin näyttävät hyvinvoivilta. Ehkä nekin voisi ensi vuodeksi laittaa vähän fiksummin.



Niin ja sitten vielä siitä katastrofin aiheuttamisesta.... Jätin kaikki ruukut yöksi ulos, koska lämpötilaksi oli luvattu jopa +9 astetta. Saapa nähdä palelutinko istutukset heti. Täytyy laittaa se ulkomittari kiinni seinään, jotta voi tarkastella illalla lämpötilan laskua ja siirtää tarvittaessa autotalliin nuo ruukut.

Kasvimaan suhteen näyttää myös huolestuttavalta, kun esikasvatuksessa ei ole kuin parsaa, joka antaa satoa vasta useamman vuoden päästä. 😃 Sain onneksi tomaatin ja chilin taimia yhdeltä ystävältä täältä kylältä. Ne kyllä tarvitsisivat kasvihuoneen, joten tässä joutuu hankkimaan sellaisen vielä kevään aikana.

En voi kuin miettiä, tuleekohan minusta ajan myötä pihan suhteen viherpeukalo? Vai jäänköhän sattumanvaraiseksi harhailijaksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti