25. elokuuta 2013

Käsinkosketeltavaa heräämistä


Olimme päättäneet ystäväni kanssa jo alkuviikosta, että menemmän Helsingissä katsomassa Kustaa Saksin näyttelyn. Minua kiinnosti nähdä kuinka lähes 200 vuotta vanhalla kudontatekniikalla tehdään tänä päivänä seinävaatteita. Enkä myös ollut aiemmin käynyt Korjaamolla, joten näyttelyn kautta tulisi nähtyä myös tämä Taka-Töölön taidetila.  


Piilossa näkyvillä (2013) oli yksi näyttelyn kiehtovimmista teoksista.


Teoksiin sai koskea, mikä on kokemuksesta kiinnostuneelle iso asia. Katsomalla ensin kauempaa ja sitten tuntemalla sormenpäissä ja kämmenellä kudotut pinnat sai hyvin moniulotteisen käsityksen siitä minkä edessä juuri nyt on. 


Jacquard-tekniikalla tehdyissä kudonnaisissa oli ihmeellisiä yksityiskohtia. Katiskassa (2013) -kudonnaisen yksityiskohta näytti hapon syövyttämältä ja tuntui pehmeän ja röpelöisen kohtaamiselta. 

Katiskassa (2013) näytti ensin uivan koi-kaloja, mutta olisikohan ne kuitenkin saaneet muotonsa hauelta.... Näyttelyn nimi oli Hypnopompic, joka näyttelytekstin mukaan viittaa heräämisen aistiharhaan. 

Kuu, planeetta vai jotain aivan muuta?


Löysin ihanan sinisen ja sen karheuden. 



Kurkistin yhden taakse. Sinne piiloutuvaa taideteosta ei voi nähdä ja se on suuri harmi. Vielä on siis näyttelyiden kehittämisessä mahdollisuuksia.  


Kuinkahan monta lankaa oli yhdessä kudonnaisessa?  


Vaikka näyttely ei koostunut kuin kahdeksasta Jacquard-kudonnaisesta, se oli seisahdutttava. Kun rauhassa katseli, koski ja antoi teosten hiljaa paljastaa tarinoitaan tuli lähes unenomainen levollinen olo. 

Mietin tätä kirjoittaessa mikä olisi oikea termi näkemilleni töille. Teosten esittelyissä käytettiin termiä Jacquard-kudonnainen valmistukseen käytetyn kutomakoneen mukaan. Mieleeni tuli näyttelyssä keskiaikaiset seinävaatteet ja mummolani seinällä ollut ryijy. Voisiko kaikkia termejä käyttää?

- - - - - - -

Kustaa Saksin haastattelu Helsingin Sanomissa.
Korjaamon näyttelyt ovat muutes ilmaisia. Kustaa Saksin näyttely on auki 15.9. asti.


16. elokuuta 2013

Kämmentä suurempi

Kun olin lapsi, mittasin asioita kädelläni. Mitä siihen mahtui, mistä se mahtui, kuinka pieni se oli verrattuna äidin käteen...

Kauan sitten Dublinin eläintarhassa.


Aina ajoittain teen edelleen samaa. Mittaan asioita kädelläni tai ajattelen asioita suhteessa kämmeneni kokoon. Meillä on omat mittarimme, ehkä oma kämmen on niistä helpoin.


Ystäväni vei minut Kuusiluodolla ja lumouduin valtavista käävistä, joita löysimme.
Ne olivat suuremmat kuin molemmat kämmeneni. Hetkeksi oli pakko pysähtyä ja vain katsoa niitä.


4. elokuuta 2013

Keinussa

Kirjoitin keväällä äänimaisemista. Näin kesän lopulla omaan äänimaailmaan ja erityisesti lukuhetkiin on kuulunut keinun nari. Nitinä ja natina. Se ei häiritse lukemista vaan tuo siihen rytmin. Talvella sitä tulee kaipaamaan.