Kevätsateita, Teemestari ja puhtaus

Kävelin eilen illalla sateessa keskustasta kotiin. Kävelykadulla nahkakenkäni kokivat ikävän yllätyksen, kun astuessa graniittilaatalle se yllättäin painui ja vettä ryöppysi laatan alta vyörynä kengille. Oli pakko ottaa märät sukat jalasta kesken matkan. Vesi oli kuitenkin lämmintä. Kevätsadetta pimeässä yössä.

Sateessa kulkeminen tuntui joten absurdilta päätökseltä illalla ja kuluneille viikoille. Olin ollut ystäväni luona katsomassa Sade kuuluu meille nimistä elokuvaa, joka käsittelee ehkä keskeisiä Etelä-Amerikan ongelmateemoista. Itseäni koskettavimpana teemana tarinasta nousi keskustelu, taistelu siitä kenelle vesi kuuluu, kuka sen omistaa. En ollut oikeastaan pohtinut vedenomistamiskysymyksiä ennen tämän elokuvan katsomista. Jotenkin olen aina pitänyt vettä meille kaikille kuuluvana, mutta vasta elokuvaa katsoessa alkoikin uudelleen miettiä, kuka sen oikeasti omistaa. Onko vesi sittenkään meidän kaikkian yhteistä vai kuuluuko se vesifirmoille, jotka hinnoittelevat sen meille. Elokuvassa näytettiin, mitä vedettömyys voi jo nykyään aiheuttaa; ei voi kuin vain pohtia missä vaiheessa makean veden väheneminen oikeasti on sotien syinä. Kirjoitinkin jo aiemmin vedestä ja sen puutteesta. Sen jälkeen ajatus on kiertänyt lähes kaikessa kohtaamissani asioissa.

Olen aloittanut Emmi Itärannan Teemestarin kirjan. Olen vasta ensimmäiset parikymmentä sivua edennyt, ja jo tuntuu kuin kirja olisi tämän hetkiseen pohdiskeluuni mitä soveltuvin kuvaus. Kulttuurihistorioitsijana en voi kuin ihailla kuinka Itäranta on onnistuneesta maailmanluonnissa, jossa näkyy se tulevaisuus, joka on tämän maailman tuottamaa. Sekä se unohdus, jota ihmisten itsekeskeisyys aiheuttaa. Kirja on myös herättänyt minussa syyllisyyden, johon en pysty vastaamaan.

Olen istunut kahdella kuluneella viikolla Johanna Rolshovenin luennoilla Fennicumissa. Hän on tutkinut kaupunkeja puhtauden, järjestyksen ja turvallisuuden näkökulmasta. Myös hän nosti esiin veden liittyen puhtauteen. Vesi tautien aiheuttajana, lian poistajana ja veden merkitys viemäriverkostojen rakentamisessa kaupungeissa. Hänen luennollaan näkyi myös kysymys siitä, kenelle puhdas vesi kuuluu ja kenelle se on vuosisatoja kuulunut?

Viimeisenä, ehkä kaiken huippuna näin jutun Itämeren suojelemisesta taas yhdellä keinolla. Usein sanotaan, että pienilläkin teolla pystyy vaikuttamaan. Mikä olisi se minun pieni tekoni, jolla minä voisin vaikuttaa siihen, että maailma ei olisi Norian aikaan menettänyt jo kaikkea tätä saavutettua.

Lumesta, vedestä ja mahdollisuudesta

Katselin eilen ravintolan ikkunasta, kun 150 vuotta täyttävän Stockmannin katolta lumi valui pehmeästi katon reunalle ja pöllähti ilmaan hennoksi pilveksi hajoten kohta tuulen mukaan. Lumesta nauttiminen käy monella tapaa. Itse en ole hiihtäjäsorttia, mutta ymmärrän hyvin kuinka lumisista metsämaisemista nauttiminen voi rentouttaa hitaasti lykkiessä eteenpäin. On hauskaa seurata lapsia ensimmäisillä luistimilla ja heidän muksahduksia lumikasaan.

Itselle lumi merkitsee kaupungin muuttumista. Lumi tuo mukanaan rauhallisuutta, hiljaisuutta ja peittyviä kattoja. Kattojen tarkastelu on rauhoittavaa, rentouttavaa. Varsinkin viime aikoina, kun lumi ja tuuli ovat tuonneet niihin uusia muotoja, kuvioita ja elementtejä. Tietenkin samalla tulee tarkasteltua koko taloa, mutta katot puhuvat hyvin omaa kieltänsä, jota en ole vielä edes tavoittanut kunnolla. Lumi ei tee kaikesta samanlaista, vaikka peittääkin ne valkoiseen vaippaansa.

Ja kun lumi sulaa on jäljellä vettä, paljon vettä. Kevään hankintalistassa on saappaat. Vettä olen joutunut pohtimaan uudelle tavalla viime aikoina. Kaupungissa vesi on sekä näkyvää että piilossa. Viemäreissä kulkee vesimääriä, joita ei voi ymmärtää. Suihkulähteet, lammet, joet... Näkyvää ja rakennettua vettä on ympärillä loppumattomalta tuntuva määrä. Siksi tuntuu oudolta miettiä veden loppumista. Puhtaan veden katoamista tai sen kuljettamista pitkästäkin matkasta. Mielenkiintoisen aspektin aiheeseen antaa Designmuseon näyttely. Omaa läträilyä voi aina hillitä, mutta myös kehityksen tukeminen on tarpeellista.