Joitain asioita on pohdittava pitkään, vaikka normaalisti toimisi nopealla temmolla. Nopeat päätökset, kuuden asian tekeminen samaan aikaan, muiden juoksuttaminen omaan kävelytahtiin vaativat tasapainokseen hidasta pohdintaa, tarkkailua, teen hauduttamista ja samoilua talojen välissä.
Ensimmäiset kerrat elämässä ovat tärkeitä. Osa niistä tapahtuvat huomaamatta, jättämättä muistijälkeä. Jotkut taas ovat pitkän välttelyn, mutta samanaikaisen odotuksen tulosta. Kaksi tällaista välttelyn ja odotuksen tulosta saivat ensimmäisen kertansa viimeisen vuorokauden sisällä.
Ensimmäinen välttely liittyy lentämiseen. Purjelentokoneet ovat kauniita. Valkoisia, sulavalinjaisia, kevyitä, mutta samalla hyvin voimakkaita ja eläviä. Purjelentämistä olen seurannut koko elämäni vierestä. Juossut siiven kärjessä hinauksessa, kantanut kuivuneen joen pohjalla painavaa siipeä, istunut kentän reunassa odottamassa tuntikausia... Lentämään en ole kuitenkaan koskaan lähtenyt. Pelkoa? No ehkä jossain vaiheessa korkeanpaikankammon piikkiin lentämättömyyteni laitoin. Ennemmin ehkä ärsyyntymistä ja haluttomuutta. Ensimmäistä kertaa ei kuitenkaan voi ikuisesti vältellä. Ja muutaman vuoden ajan olen jo halunnutkin lähteä kokeilemaan.
Pienessä kapiinissa istuminen ja alla olevan ilman muuttuminen metreistä sadoiksi tuntui yllättävän rauhalliselta. Katse hakeutui enemmän alas kuin ylös. Pilvet eivät kiinnostaneet yhtä lailla kuin alla aukeavat suot, metsät ja järvet. Olisin halunnut nähdä kaupungin, mutta aika ei riittänyt niin kauaksi lentämiseen. Nostossa pyyöriminen, korkeuden pudottaminen ja hiljaisuudessa liukuminen... Kokemus oli ehdottomasti odottamisen arvoinen. En tiedä olisinko nauttinut siitä samalla lailla viisitoistakesäisenä, jolloin ensimmäistä kertaa olisin voinut päästä kyytiin. Minulle jäi hyvä olo, mutta ei ensimmäinen kerta saa minua vielä lähtemään lentäjäksi.
Toinen ensimmäinen kerta on tämä. Blogin kirjoittaminen tuntuu olevan melkein liikaakin tätä päivää. Julkisen blogin kirjoittaminen varsinkin. Olen jo pitkään ajatellut aloittaa uuden, julkisemman blogin kirjoittamisen, mutta se ei ole alkanut elää kunnolla minussa. Vasta viime viikkoina on yhä enemmän noussut esiin aiheita ja ajatuksia, joista haluaisin kirjoittaa. Olen löytänyt teemoja, joita haluaisin nostaa esiin, mutta saa nähdä tulevatko ne muokkaamaan blogini tyyliä vai ei. Toisaalta tämän kirjoittaminen saattaa olla suurinta välttelyä pitkään aikaan.
Kirjoittaminen itselle ei ole vaikeaa. Kirjoittaminen toisille vaatii jo enemmän. Kirjoittaminen asiasta on jo asia erikseen.
Toisaalta "Ilman aloitusta ei ole lopettamisen mahdollisuutta." (MH)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti