Olen viime aikoina lukenut 1900-luvun alkupuolelle sijoittuvia kirjoja. Aino Kallaan Langatonta sähköä oli sattuma löytö syksyn kirjamessuilta. Loppiaisen kunniaksi aloitin sen ja yllätyin. Teos sisältää lyhyitä kuvauksia Ainon tuttavapiirissä olleista ihmisistä Lontoon ajoilta. Kaupunki itse saa myös osansa kirjassa pieninä sykähdyttävinä huomioina. Aino Kallas esimerkiksi määrittelee lontoolaisimmaksi Lontooksi Piccadilly Circuksen alueen. Teos on aikansa kuuluisuuksien kuvaus, jota Aino Kallaan monivivahteinen kieli tuo ytimekkäästi, mutta kaukana pintariipaisusta esille.
Tuomiojan Häivähdys punaista on toinen teos, jonka olen lukenut aivan äskettäin. Hella Wuolijoen ja hänen sisarensa Salme Pekkalan elämää käsittelevä teos on hyvä kuvaus siitä kuinka paljon ja samalla niin vähän tutkija voi tavoittaa, kun ihmisistä on arkistoja muuallakin kuin kotimaassa. Vaikka teos on kahden naisen henkilöhistoriaa tarkasteleva, löytyy siitä mielenkiintoisia kohtia kaupungeista Helsingistä, Viipurista, Lontoosta, Tukholmasta, Moskovasta... Kaupunkitutkimuksellisesti kirja ei paljoa anna, mutta avaa kyllä pohtimaan tiettyjen kaupunkien roolia turvapaikkana, muutoksen tilanta, mahdollisuutena selvitä hengissä...
En ole vielä lukenut, mutta tv-sarjan ja elokuvan nähtyäni joudun vakavasti pohtimaan Kjell Westön Missä kuljimme kerran -kirjan lukemista. Odotan mielenkiinnolla minkälainen kaupunki avautuu kirjassa verrattuna elokuvaan ja tv-sarjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti