10. elokuuta 2011

Sämpylän tuoksuinen kaupunkiasunto

Ruoasta puhutaan nykyään aina. Joitakin vuosia sitten kaikki valitsivat kaupassa kevyttuotteita, superfood tuli muutama kesä sitten, karppaus vaikutti jopa leivän myyntiin kuluneena keväänä. Ruoka on hyvin henkilökohtainen asia. Kyse ei ole vain ruokavalioista, allergioista, perinteistä tai siitä osaako laittaa ruokaa. Kyse on identiteetistä ja oman elämän rakentamisesta.

Ystäväni vinkkasi minulle kahden perheen ruokakokeilusta, josta oli lukenut MeNaiset-lehdestä. Odotin artikkelilta ja kokeilulta paljon. Ideana oli, että aina einesruokaa syövä perhe vaihtaa ruokavaliota viikoksi perheen kanssa, joka syö alusta asti itsevalmistamaa, pääasiassa luomupainotteista ruokaa. Itse perinteistä kokonaisvaltaista ruoanlaittoa kannattavana odotin, että vaihto avaisi einesperheen silmät maistamaan ruokaa sen puhtaudessa ja näkemään, ettei ruoanvalmistus oikeasti ole niin kauheata. Toisaalta myös toivoin, että jotkut syyttä suotta pannaan joutuneet einesruoat saisivat uuden arvon perinteistä ruokaa tekevällä perheellä. Artikkeli oli pettymys tältä osin. Tuntui kuin einesperhe ei olisi saanut kokemuksesta mitään ja perinteisen ruoan kannattajat vain vatsakipuja. Positiivista artikkelissa oli kuitenkin oman valinnan mahdollisuuden painottaminen. Kummankin perheen äiti oli tehnyt ratkaisunsa ruoanlaiton suhteen omaa ja perheensä elämää ajatellen.

Se mikä ehkä eniten ärsytti artikkelissa oli perinteisen naisen roolin kuvaaminen. Vaikka einesperheen äiti oli kiireinen työihminen, oli hän ainoa joka oikeastaan perheessä laittoi ruokaa. Jopa "kotiäitiidylliä" rakentava perinteisen ruoan kannattaja ei nähnyt ulos omasta keittiöstään vaan hääräsi siellä yksin. Missä oli lapset ja mies? Missä oli yhdessä ruoan tekemisen hauskuus? Puolet ruoan nautinnosta tulee jo sen valmistamisesta, varsinkin yhdessä. Ruoka ei ole vain syömistä. Se on sosiaalista kanssakäymistä. Miksi sille ei annettu mahdollisuutta? Annetaanko sille edes mahdollisuutta ihmisten kodeissa?

Kun elää yksin on jokainen yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa vietetty ruoanvalmistus ja -nauttimis hetki tärkeä. Miksi perheissä joissa on kaksi, kolme, neljä, viisi... henkeä ei edes kerran viikossa tehdä yhdessä ruokaa? Minua suoraan sanoen harmittaa, että ihmiset ovat kaiken ruokavaliointoilujensa, itse-lähtöisen elämän tyylinsä myötä menettäneet ruokapöydän ja yhdessä alas istumisen kulttuurin. Onko se varattu nykyään vain juhlatilanteisiin?

Olen perinteisen ruoanvalmistuksen kannattaja. Pidän uusien ruokien kokeilusta. Uskon, että lähiruoka ja luomu ovat laajemmin tärkeitä kuin vain omassa ruokavaliossani. Näen myös suuret mahdollisuudet reseptien jakamisessa, uusien makukokemusten saamisessa, ruokamatkailussa, pienten ravintoloiden tukemisessa sekä lasten ja nuorten ja aikuisten opettamisessa rohkeiksi kokeilijoiksi ruoan syönnin ja valmistuksen suhteen. Se mitä syömme, miten sen teemme ja mitä siihen haluamme panostaa, kertoo meistä enemmän kuin uskommekaan. Näkisin, että jokaisen identiteetistä osa tulee siitä ruoasta, jota hän on syönyt, syö ja tulee syömään.

Viime aikoina on ollut juttua myös säilömisestä ja pakastamisesta. Molemmat ovat kannatettavia, mutta taloudellisia siinä kohtaa vasta, kun itse kasvatat, poimit, keräät tai viljelet. Toiset tekevät sitä tavan takia, toiset retroilun ja toiset hyvän mielen takia. Väliä on vain sillä, että talvipakkasella saa aamupuuron päälle marjoja; on ne sitten itse keräämiä ja pakastamia tai kaupun pakastealtaasta poimittuja. Ollaan siis tyytyväisiä niin kauan kuin luonto meille vielä antaa kaikkea hyvää. Joskus voi tulla aika kun näillä leveysasteille ei enää marjoja poimita.

Ja leipominen aina kannattaa. Vaikka laittaisi liikaa suolaa taikinaan.

(EDIT: Ja erittäin ärsyyntyneenä kommentoisin kaikille vanhemmille: Ja vielä ihmetellään miksi nuoret ihmiset eivät osaa laittaa ruokaa!?!?!?! Eräs haastattelemani ihminen totesi, ettei hän piikomaan lähtiessä osannut mitään, koska äiti teki kaiken kotona. Tippuuko osaaminen taivaasta kun sitä tarvitaan vai tuleeko se harjoittelemalla?)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti